Pelastusopisto

Pelastusopisto on Kuopiossa sijaitseva valtakunnallinen pelastusalan ammatillinen oppilaitos ja koulutuskeskus. Sen toiminta perustuu lakiin Pelastusopistosta.[1] Pelastusopistoa johtaa rehtorina toimiva Mervi Parviainen.

Pelastusopisto
Perustettu 1995
Hallintomuoto Sisäasiainministeriön alainen oppilaitos
Rehtori Mervi Parviainen
Toimipaikat Kuopio
Toimitilat Kampusalue Petosella sekä 38 ha. harjoitusalue Korvaharjussa.
Opiskelijamäärä noin 500 (naisia 15 %)
Kotisivu www.pelastusopisto.fi
Pelastusopisto

Pelastusopisto vastaa pelastustoimen ja hätäkeskusten ammatillisesta perus- ja täydennyskoulutuksesta, normaaliolojen häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin varautumiseen tähtäävästä koulutuksesta sekä kansainvälisiin siviilikriisinhallintatehtäviin valmentavasta koulutuksesta. Koulutustehtävän ohella Pelastusopisto huolehtii osaltaan pelastustoimen tutkimus- ja kehittämistoiminnasta. Lisäksi Pelastusopisto vastaa pelastustoimen toimenpiderekisterin (PRONTO) ylläpidosta ja ylläpitää pelastusalan keskuskirjastoa.

Historia

Järjestelmällinen pelastusalan koulutus alkoi 26. maaliskuuta 1935 Helsingin Palopäällystökoulussa. Sieltä opetus siirtyi vuonna 1958 Espooseen perustetulle Valtion palokoululle.[2]

Palomieskoulutus käynnistyi vuonna 1969. Pelastushallinnon koulutuskeskuksen perustamisen myötä vuonna 1979 toiminta laajeni myös väestönsuojelukoulutukseen ja vuonna 1981 aluehälytyskeskusten päivystäjien koulutukseen.[2]

Vuonna 1992 Kuopiossa käynnistyi Valtion Pelastuskoulu, jossa koulutettiin miehistöä ja alipäällystöä. Sen sijoituspaikasta oli käyty kova kilpailu eri kaupunkien kesken. Vuonna 1995 Pelastuskoulu yhdistettiin Valtion Pelastusopiston kanssa Pelastusopistoksi.[2]

Pelastusopiston edeltäjiä ovat Palopäällystökoulu (Helsinki, 1935–1958), Valtion palokoulu (Espoo, 1958–1970), Valtion palo-opisto (Espoo, 1970–1979), Pelastushallinnon koulutuskeskus (Espoo ja Lohja, 1979–1992), Valtion pelastusopisto (Espoo ja Lohja, 1992–1994) ja Valtion pelastuskoulu (Kuopio, 1992–1994), Pelastusopisto vuodesta 1995.[2]

Vuonna 2007 Pelastusopiston yhteyteen perustettiin Kriisinhallintakeskus pitämään yllä kotimaan kriisinhallinnan operatiivisia valmiuksia. Vuoden 2019 siviilikriisihallintalain muutoksen nojalla Kriisinhallintakeskus irtautettiin Pelastusopistosta ja siirrettiin sisäministeriön hallinnon alaisuuteen omaksi itsenäiseksi keskuksekseen[3].

Koulutus
  • Pelastajan koulutusohjelma (pelastajatutkinto)
  • Hätäkeskuspäivystäjän koulutusohjelma (hätäkeskuspäivystäjätutkinto)
  • Pelastustoimen alipäällystön koulutusohjelma (alipäällystötutkinto)
  • Pelastusalan päällystötutkinto (AMK)[2]

Palopäällystön koulutusohjelma järjestetään yhteistyössä Poliisiammattikorkeakoulun kanssa. Pelastusopisto huolehtii myös pelastustoimen tutkimus- ja kehitystoiminnasta, jota se harjoittaa yhteistyössä muun muassa Savonian ja Kuopion yliopiston kanssa.

Vuonna 2008 koulutusohjelmiin hyväksytyt ja hakeneet
  • Pelastajat 120 (563)
  • Hätäkeskuspäivystäjät 24 (156)
  • Alipäällystö 40 (138)
  • Päällystö amk 28 (391)[4]

Vuonna 2010 koulutusohjelmiin hyväksytyt ja hakeneet
  • Pelastajat 128 (785)
  • Hätäkeskuspäivystäjät 48 (299)
  • Alipäällystö 40 (80)
  • Päällystö amk 30 (433)

Vuosittain yksi tai kaksi naista hakee pelastajakurssille. Neljä naista on valmistunut pelastajaksi vuosina 1993–2006. Sen sijaan hätäkeskuspäivystäjäkurssille hakeneista ja valituista yli 90 % on naisia.[4]

Tutkimus ja kehitys

Pelastusopiston tutkimus- ja kehittämisyksikkö vastaa pelastustoimen tutkimuksen koordinoinnista Suomessa. Tehtäviin kuuluu analysoida tutkimustarpeita, koota tietoa tutkimuksista seuraamalla ja tekemällä tarvittaessa yhteenvetoja koti- ja ulkomaisista tutkimus- ja kehittämishankkeista sekä tehdä tutkimusta itsenäisesti ja yhteistyössä muiden tutkimuslaitosten kanssa. Erityisenä painopisteenä on edesauttaa tutkimustulosten hyödynnettävyyttä pelastustoimessa mm. integroimalla tutkimustulokset Pelastusopiston opetussisältöihin.

Tutkimus- ja kehittämisyksikössä työskentelee noin 10 henkilöä erilaisissa tutkimus- ja kehityshankkeissa vuosittain. Tutkimus- ja kehittämisyksikön erikoisosaamisalueita ovat informaatioteknologian hyödyntäminen pelastustoimessa, CBRNE ja raja-alueiden onnettomuuksiin varautuminen, tilastotietojen hyödyntäminen sekä tulevaisuus- ja onnettomuustutkinta.

Lähteet

Viitteet
  1. Finlex (607/2006)
  2. Pelastusopiston yleisesittely. Pelastusopisto. Arkistoitu 19.12.2007. Viitattu 3.1.2008.
  3. Kriisinhallintakeskuksen hallinnollinen siirto sisäministeriön yhteyteen ja siviilikriisinhallintalain muutos 1.1.2019 alkaen www.cmcfinland.fi. Viitattu 15.2.2019.
  4. Usein kysytyt kysymykset. Pelastusopisto. Arkistoitu 19.12.2007. Viitattu 3.1.2008.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.