Pekka Lehtimäki

Pekka Lehtimäki syntyi Terijoella, jossa hänen vanhempansa toimivat kansakoulunopettajina, ja kasvoi Hämeenkyrössä. Hän pääsi ylioppilaaksi Ikaalisten lukiosta vuonna 1954 ja muutti Turkuun opiskelemaan suomen kieltä ja Suomen historiaa. Vuonna 1956 hän kuitenkin siirtyi jatkamaan opintojaan Helsingin yliopistoon ja valmistui sieltä filosofian kandidaatiksi vuonna 1961. Suoritettuaan humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon vuonna 1959 Lehtimäki aloitti työt vasta perustetun suomen kielen nauhoitearkiston assistenttina. Vuosien kuluessa hän nauhoitti yli 1 200 tuntia murteita 140 eri pitäjässä.

Pekka Lehtimäki aloitti akateemisen uransa vuonna 1963 Saksan Münsterin yliopistossa, jossa hän toimi suomen kielen lehtorina kahdeksan vuotta. Vuonna 1971 hän palasi Suomeen ja tällä kertaa Tampereen yliopistoon, jossa hän toimi aluksi suomen kielen assistenttina, mutta jo vuonna 1973 hänet nimitettiin suomen kielen apulaisprofessoriksi. Vuosiksi 1981–1983 hän palasi takaisin Saksaan, tällä kertaa Göttingenin yliopistoon suomen kielen ja Suomen kulttuurin vierailevaksi professoriksi. Vuonna 1994 Lehtimäki astui Greifswaldin Ernst-Moritz-Arndt -yliopiston fennistiikan professorin virkaan. Greifswaldissa Lehtimäki ponnisteli laajentaakseen Suomi-tietoutta käsittelevää kirjastoa, jonne sodan jälkeen ja sosialistisena aikana oli päässyt syntymään suuria aukkoja. Hän pyrki täyttämään niitä muun muassa akateemisten kollegojensa jäämistöjen sekä suomalaisten ja saksalaisten ystäviensä avulla.

Pekka Lehtimäelle oli erityisen tärkeää, että hän saattoi jakaa ammattitietämystään myös asiasta kiinnostuneille maallikoille. Tätä työtä hän teki muun muassa julkaisemalla Aamulehdessä kielikolumnejaan. Erityisen hyvin hän tunsi Länsi-Uudenmaan murteet, joita hän tarkasteli myös väitöskirjassaan oi- ja ei-nominit Länsi-Uudenmaan murteissa (SKS, 1972). Lehtimäki julkaisi myös kolme kotiseudun murrekirjaa. Tammelan murrekirjassa (1989) ja Karkkilan murrekirjassa (1997) Lehtimäki liikkui niillä seuduilla, joiden murteita hänen tutkimuksensa suurimmaksi osaksi käsitteli. Hämeenkyrön murrekirjaan (2002) sisältyy sen alueen murrenäytteitä, joissa hän itsekin oli viettänyt lapsuutensa. Kirjojen lopussa olevat yleistajuiset murrekatsaukset sopivat myös maallikoille.

Lehtimäki seurasi tarkoin kaksikielisen poikansa kielellistä kehitystä ja käsitteli sitä muutamissa tutkimuksissaan.

Vuonna 2008 Lehtimäki julkaisi lastenkirjansa Yllärien ylläri – Venneri vaarin ja muorin mökillä.

Monet Lehtimäen lukuisista oppilaista ovat tehneet ja tekevät edelleen tärkeää työtä suomalais-saksalaisten suhteiden kehittämiseksi sekä kulttuurin ja talouden että myös tieteen alueella. Lehtimäki teki myös hyvin ansiokkaasti työtä sen hyväksi, että suomalainen kielitiede tulisi tunnetuksi Saksassa. Tästä hyvänä esimerkkinä on hänen työnsä suomalais-saksalais-alankomaalaisessa murretutkijoiden ryhmässä.

• Hämeenkyrön murrekirja. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2002. ISBN: 951-746-380-4
• Sprachen in Finnland und Estland. Herausgegeben von Pekka Lehtimäki. Wiesbaden: Harrasso­witz, 1999. ISBN: 3-447-04153-6
• Liistoin Kallei Karkkilasta: murreretki Uudellemaalle. Porvoo: WSOY, 1997. ISBN: 951-0-21873-1
• Tammelan murrekirja. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1989. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia. ISBN: 951-717-585-X
• Oi- ja ei-nominit Länsi-Uudenmaan murteissa. Helsinki : Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1972. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia. ISBN: 951-717-015-7
• Yllärien ylläri: Venneri vaarin ja muorin mökillä. Tampere: Pilot-kustannus, 2008. ISBN: 978-952-464-811-0

• Virittäjä 3/2013 (s. 421–423)