Pekka Kyrö

Kyrö syntyi oikeusneuvos Väinö Kyrön ja farmaseutti Sinikka Suomisen perheeseen.

Hän opiskeli Helsingin, Tampereen ja Turun yliopistoissa mm. kirjallisuustiedettä, tiedotusoppia, taidehistoriaa, sosiaalipsykologiaa, sosiologiaa ja valmistui dramaturgiksi ja filosofian maisteriksi Tampereen yliopistosta vuonna 1974. Hän työskenteli dramaturgina Suomen teatteriliitossa ja Työväen näyttämöiden liitossa, kirjallisuuden assistenttina Jyväskylän yliopistossa sekä Suomen Akatemian tutkimusassistenttina. Sittemmin hän opetti dramaturgiaa korkeakouluissa ja opistoissa. Kyröllä oli luottamustehtävä Teatteri-lehden päätoimittajana 1982–1988. Hän työskenteli Teatterikorkeakoulun lehtorina 1983–1986, minkä jälkeen hän siirtyi Radioteatteriin dramaturgiksi ja aloitti samaisen teatterin päällikkönä 1990.[1] Hän jäi eläkkeelle Radioteatterista 2009, jonka jälkeen hän on avustanut ajoittain Helsingin Sanomia radioarvostelijana. Kyrö tuli tutuksi radion kuuntelijoille eritoten lukijana, ja jatkoi lukemistaan ja radio-ohjelmien tekemistä myös eläkevuosinaan.[4]

Kyrön kirjallinen toiminta käsittää teoksia, dramatisointeja ja käännöksiä.[1]

Kyrö sai Valtion tiedonjulkistamispalkinnon vuonna 1984 yhdessä Juha-Pekka Hotisen kanssa.[1]

Kyrö on ohjannut ja dramatisoinut kuunnelmia Radioteatterille sekä ottanut tuntumaa myös näyttelijäntyöhön sekä radiossa että elokuvassa: hän teki sivuosan rikospoliisina Auli Mantilan rikoselokuvassa Neitoperho (1997).[5]

Pekka Kyrölle syntyi viisi lasta vuosina 1969–2003. Tunnetuin heistä on kirjailija Tuomas Kyrö. Kolmesta pojasta keskimmäinen on graafikko Antti Kyrö.[1]

• Seppälä, Riitta; Tainio, Ilona (toim.): Suomen teatterit ja teatterintekijät 1993 - Yhteisö- ja henkilöhakemisto. Helsinki: Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto ry, 1993. ISBN 951-31-0236-X.