Pekka Jokipaltio

Pekka Jokipaltio (19. toukokuuta 1901 Nurmo – 31. toukokuuta 1977 Helsinki) oli suomalainen eversti, joka tuli tunnetuksi Ilmatorjuntarykmentti 1:n komentajana jatkosodan aikana. Hänen kehittämänsä sulkuammuntajärjestelmän sovelluksen voidaan katsoa säästäneen Helsingin mittavilta tuhoilta suurpommitusten aikana kevättalvella 1944.

Pekka Jokipaltio syntyi Nurmossa ja sittemmin opiskeli Haapamäen yhteiskoulussa. Jokipaltio osallistui vuonna 1918 sisällissotaan Hämeen rintamalla. Upseeriksi hän valmistui Kadettikurssi 5:ltä vuonna 1924 ja yleisesikuntaupseeriksi Sotakorkeakoulusta 1936 (ye-upseeri 1938). Hän palveli muun muassa Kenttätykistörykmentti 3:ssa patterin päällikkönä ja yleisesikunnassa toimistoupseerina. Sotakorkeakoulun jälkeen hän palveli patterinpäällikkönä ja yleisesikuntaupseerina Viipurin Ilmatorjuntarykmentissä.

Ilmavoimien Esikunnan ilmatorjuntatoimiston päällikkö hänestä tuli vuonna 1939 ja siinä tehtävässä hän palveli myös talvisodan aikana. Jatkosodassa hän toimi ilmavoimien asetoimiston päällikkönä, armeijakunnan ilmatorjuntakomentajana sekä Helsingin ilmatorjuntakomentajana. Sodan jälkeen hän toimi ilmavoimien ilmatorjuntaosaston päällikkönä 1945 sekä Ilmatorjuntarykmentti 1:n komentajana vuodesta 1946–1956. Aktiiviuransa hän päätti silloisen Hämeen Sotilasläänin komentajuuteen 1956–1957.

Helsingissä on hänen mukaansa nimetty tie Käpylän kaupunginosassa ja hänen viimeisen kotinsa seinässä Fredrikinkatu 41:ssa on muistolaatta.

Jokipaltio ylennettiin vänrikiksi vuonna 1924, luutnantiksi 1926, kapteeniksi 1931, majuriksi 1939, everstiluutnantiksi 1941 ja everstiksi vuonna 1944.