Pekka J. Korvenheimo

Opiskeluaikanaan Korvenheimo oli Ylioppilaslehden toimitussihteeri ja vt. päätoimittaja 1961–1963, Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan pääsihteeri 1966–1967, ja ennen ulkoministeriön uraa hän oli SDP:n kansainvälisten asioiden tutkimus- ja tiedotussiheeri 1967–1970.[1]

Lisäksi Korvenheimo oli opiskeluaikanaan sosiaalidemokraattinen opiskelijajohtaja ja Ylioppilaiden YK-yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja.[2] Hän on ollut mukana SDP:n toiminnassa 1950-luvun lopulta alkaen.[3] Korvenheimo oli ehdolla puoluesihteeriksi 1969, mutta Jukka Seppinen väittää kirjassaan Kalevi Sorsa, SDP:n vallan vakauttaja (2008),^{lähde tarkemmin?} että Neuvostoliitto leimasi Korvenheimon oikeistolaiseksi ja oli estämässä hänen valintansa.[4]

Korvenheimo on työskennellyt ulkoasiainministeriön palveluksessa lähetystösihteerinä Rio de Janeirossa ja Prahassa 1971–1975, Lissabonissa asiainhoitajana 1975–1978 sekä ulkoministeriön poliittisen osaston apulaisosastopäällikkönä 1978–1982 ja Brasiliassa suurlähettiläänä 1982–1987, ulkoministeriön neuvottelevana virkamiehenä 1987–1989, suurlähettiläänä Tel Avivissa 1989–1993 ja Buenos Airesissa 1993–1996.[1] Madridissa hän oli suurlähettiläänä vuodet 1996–2001[5] ja Santiago de Chilessä 2003–2006.[6]