Pekka Haavisto

Pekka Haavisto vihreiden vaalimökillä Helsingissä huhtikuussa 2011.

Pudottuaan eduskunnasta Haavisto toimi YK:n tehtävissä. Hän vastasi YK:n köyhdytettyä uraania koskevista kenttätutkimuksista Kosovossa, Montenegrossa, Serbiassa ja Bosnia-Hertsegovinassa.[1] Vuosina 2000–2006 Haavisto johti YK:n ympäristöohjelma UNEP:n tutkimuksia eri konfliktien ympäristövaikutuksista.[1][23] UNEP:n edustajana Haavisto oli muun muassa selvittämässä Romaniassa Baia Maren kaivosonnettomuutta.[1] Hän toimi myös Afganistanissa, Palestiinassa, Irakissa ja Liberiassa.[13] Haavisto osallistui Euroopan unionin Sudanin erityisedustajana neuvotteluihin Darfurin rauhansopimuksen solmimisesta 2005–2007. Vuonna 2007 hän toimi myös YK:n erityisasiantuntijana Darfurin kriisissä.[13] Haavisto on ottanut osaa neuvotteluihin vielä EU-erityisedustajan työn jälkeenkin.[24][25] Haavisto on toiminut myös ulkoministerin erityisedustajana Afrikan kriiseissä, erikoisalueenaan Sudanin ja Somalian konfliktit.[13][26]

Haavisto on ollut vierailevana tutkijana Ulkopoliittisessa instituutissa erityisalueenaan Venäjään liittyvät kysymykset ja uudet turvallisuusuhat sekä vierailevana luennoitsijana Bristolin yliopistossa aiheenaan kansainväliset ympäristökysymykset. Haavisto luennoi säännöllisesti Helsingin yliopistossa ja NATO-koulussa Oberammergaussa.[13]

Vihreän liiton puoluekokous päätti kesäkuussa 2011 nimetä Pekka Haaviston puolueen presidenttiehdokkaaksi. Jo aiemmin hankkeen ajamiseksi oli perustettu tukiyhdistys.[27] Haavisto sai vaalin ensimmäisellä kierroksella 18,8 % äänistä ja eteni toiselle kierrokselle Sauli Niinistön kanssa.[28] Toisella kierroksella Sauli Niinistö valittiin 62,6 % kannatuksella presidentiksi Haaviston saadessa 37,4 % äänistä.[29] Haavisto oli Suomen ensimmäinen avoimesti homoseksuaalinen presidenttiehdokas.[16]

Helmikuussa 2017 Haavisto valittiin Vihreän liiton ehdokkaaksi vuoden 2018 presidentinvaalissa.[30] Hän sai ehdokkaista jälleen toiseksi eniten ääniä (12,4 %), mutta Sauli Niinistö valittiin presidentiksi toiselle kaudelleen 62,6 % kannatuksella jo ensimmäisellä kierroksella.

Vihreä liitto valitsi Haaviston ehdokkaaksi kehitysyhteistyöstä ja valtion omistaja-ohjauksesta vastaavaksi ministeriksi 16. lokakuuta 2013 Heidi Hautalan päätettyä erota tästä tehtävästä.[31] Tasavallan presidentti nimitti hänet virkaan seuraavana päivänä.[32] Hän toimi tehtävässä syyskuuhun 2014, jolloin vihreät erosi hallituksesta.[33]

Loppuvuonna 2013 päätettiin hallituksen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa valtionyhtiön Fortum Sähkönsiirron myynnistä 2,5 miljardin euron hintaan ulkomaisille sijoittajille. Vastuunalaisina ministereinä toimivat valtionohjauksesta vastannut Pekka Haavisto ja elinkeinoministeri Jan Vapaavuori, joka eduskuntakeskustelussa tosin ilmoitti vastustavansa myyntiä. Helmikuussa 2016 Vapaavuori syytti kaupasta Haavistoa. Nordnetin analyytikko Jukka Oksaharjun mukaan myyntipäätöksestä paljastuu neljä vakavaa virhettä. Ensiksi valtio menetti kaupassa Fortumin sähköverkot, jotka ovat tuottaneet tasaisesti. Toiseksi sähköasiakkaat kärsivät, kun siirtohintoja nostetaan jopa kymmeniä prosentteja. Kolmanneksi valtio menettää yhteisöverotuottoja, kun aggressiivista verosuunnittelua harjoittava Caruna siirtää voitot ulkomaille verottajan ulottumattomiin. Neljänneksi myynnistä saatu tuotto menee paikkaamaan valtion alijäämäistä budjettia.[34]

Haavisto valittiin marraskuussa 2018 Vihreiden puheenjohtajaksi Touko Aallon luovuttua tehtävästä. Edellisen kerran hän oli johtanut puoluettaan vuosina 1993–1995. Haavisto asettui ehdolle sen jälkeen, kun varapuheenjohtaja Maria Ohisalo jättäytyi kisasta pois.[35] Haavisto toimi puheenjohtajana kesän 2019 puoluekokoukseen asti eli käytännössä johti puolueen 2019 eduskuntavaaleihin ja europarlamenttivaaleihin.[4] Hän ilmoitti jo etukäteen, ettei tavoittele varsinaista puheenjohtajakautta kesällä 2019.[4]

Kevään molemmissa vaaleissa Haaviston johtama vihreät sai historiansa parhaan vaalituloksen.[36] Haavisto valittiin Helsingin vaalipiiristä eduskuntaan 20 163 äänellä, mikä oli koko maan ehdokkaista neljänneksi eniten.[21] Eurovaaleissa vihreät nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi 16,0 prosentin kannatuksella ja puolueen paikkamäärä kasvoi yhdestä kahteen.[37]

Haavisto nimitettiin Rinteen hallituksen ulkoministeriksi 6. kesäkuuta 2019.

Aiemmin maaliskuussa 2019 valmistunut Rambollin selvitys totesi, että ulkoasiainhallinnossa on häirintätapausten ennaltaehkäisyn ja käsittelyn kannalta puutteita johtajuudessa sekä tiedonkulussa. Loppuraportissa työntekijät kertovat muun muassa kokeneensa häirintätapausten vähättelyä, vaikenemisen kulttuuria ja häirintään puuttumista estäneitä hyvä veli -verkostoja. Haavisto sanoi 19. elokuuta 2019 suurlähettiläspäivillä pitämässään puheessa, ettei syrjinnälle, häirinnälle tai kiusaamiselle ole ulkoministeriössä tilaa, kuten ei ole muillakaan työpaikoilla. Hän katsoi että edustustojen päälliköillä on esimiehinä suuri vastuu työkulttuurista. Haavisto sanoi, että mikäli hänen tietoonsa tulee mitä tahansa epäasiallista käytöstä, siihen tullaan puuttumaan välittömästi. Työilmapiiriä ja työkulttuuria koskevissa kysymyksissä kaikki salailu ja hyssyttely on Haaviston mukaan tuomittavaa.[38]

Kun Haavisto oli toiminut ulkoministerinä kuukauden, EU:n ulkopolitiikan korkea edustaja Federica Mogherini pyysi häntä edustamaan unionia Sudanin rauhanneuvotteluissa. Haavisto suostui, ja runsasta kuukautta myöhemmin Sudanissa allekirjoitettiin sopimus, joka lopetti 30 vuotta kestäneen diktatuurin ja sotilasvallan.[39]

Rinteen hallituksen kaaduttua hänet nimitettiin Marinin hallituksen ulkoministeriksi 10. joulukuuta 2019.

Helmikuussa 2021 Haaviston arvioitiin menestyneen hyvin tapaamisessa Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin kanssa, kun edellisen yrittäjän, Josep Borrellin, oli vastikään tulkittu epäonnistuneen samassa tehtävässä.[40][41][42][43]

Pääartikkeli: Pekka Haaviston toiminta al-Holin leiriä koskevassa asiassa

19. joulukuuta 2019 kymmenen opposition kansanedustajaa teki perustuslakivaliokunnalle muistutuksen eli selvityspyynnön ulkoministeri Pekka Haaviston virkatoimien laillisuudesta liittyen Syyriassa sijaitsevalla al-Holin leirillä olleiden suomalaisten ja Suomesta sinne kulkeutuneiden lasten ja naisten kotiuttamishankkeeseen.[44] Ennen muistutuksen tekemistä Haavisto oli saanut toiminnastaan poliittisen luottamuksen, kun eduskunta antoi hänelle luottamuslauseen välikysymysäänestyksessä. Muistutus koski Haaviston virkatoimien juridista selvittämistä.[45]

Perustuslakivaliokunnan 9.12. antaman mietinnön mukaan Haavisto on syyllistynyt lainvastaisuuksiin, mutta ei niin vakaviin, että kynnys ministerisyytteen nostamiseksi valtakunnanoikeudessa ylittyisi. Mietintö ei ollut yksimielinen, sillä valiokunnan vihreät jäsenet jättivät siihen vastalauseen.[46] Myös valiokunnan kuulemat asiantuntijat olivat selkeästi erimielisiä asiasta.[44]