Peipsin suurjärvi

Suurjärven hydrologinen raja etelässä sijaitsevalle Kuumajärvelle kulkee linjalla Uhtinan niemi–Piirissaare–Podborovjen kylä. Rajalle on esitetty myös Varnjasta alkavaa linjaa samaan kohtaan vastarannalla Venäjällä [3]. Järvenosan muoto on pyöreä eikä siinä esiinny suuria niemiä tai lahtia. Järvenosan lounaisosassa sijaitse Pedäspää laht, jonka rannat ovat autiot ja soistuneet. Kaakkoisosassa sijaitsee edellistä paljon suojaisampi Raskopelin lahti (Раскопельский залив, Raskopelskij zalv). Suurjärven pinta-ala on 2 611 neliökilometriä (km² [1][2]) tai 2 613 km² [4]. Tämä on noin 73 % koko Peipsijärven pinta-alasta. Järvenosan pituus on 81 kilometriä, sen suurin leveys 47 kilometriä saadaan pohjoispäässä ja keskileveydeksi tulee noin 32 kilometriä [2]. Keskisyvyydeksi on määritetty noin 8,3 metriä, mutta siinä on myös syvänne, jossa on 12,9 metriä vettä [1][2]. Järvenosan tilavuudeksi tulee silloin 21,9 kuutiokilometriä (km³ [1]) tai 21,79 km³ (noin 87 % koko järvestä [2]). Sen rantaviivan pituus on 260 kilometriä [2].

Järvenosan asutus on painottunut sen länsirannoille. Siellä sijaitsevat rannikon suurimmat taajamat virolaiset Mustvee ja Kallaste. Itärannalla on vain venäläinen Outova eli Gdov. Kallasten eteläpuolelta löytyy vielä kylät Varnja, Kolkja ja Nina. Sen pohjoispuolella lisäksi Kodavere, Ranna, Omedu, Kasepää, Tiheda, Kükita ja Raja. Mustveen koillispuolella on vielä Vilusi, Tammispää, Lohusuu, Rannapungerja, Kauksi, Kuru, Alajõe, Remniku ja Narvanjoen suulla Vasknarva.

Itärannalla Outovan pohjoispuolella on pieniä kyliä. Niitä ovat pohjoisesta etelään lueteltuina Melgovštšina (Мельговщина), Kiškino (Кишкино), Laptovitsy (Лаптовицы), Nadozerje (Надозерье) ja Sinkovštšina (Синьковщина). Outovan eteläpuolelle jää Zigoska (Зигоска), Vetvenik (Ветвеник) ja Spitsino (Спицино). Raskopelin lahdelta voidaan vielä mainita Zalahtovje (Залахтовье), Sosno (Сосно), Raskopel (Раскопель), Ostrovtsy (Островцы) ja Podolešje (Подолешье).[lower-alpha 1]

Peipsijärven laskujoki Narvanjoki alkaa Suurjärven koillispäästä. Se virtaa lähes pohjoiseen 74 kilometriä ja laskee Suomenlahteen. Suurjärven suurin joki on Emajoki, jonka joensuu sijaitsee länsirannalla Emajõe-Suursoolla. Sen valuma-alueen pinta-ala on 9 628 km² ja keskivirtaama 70,1 m³/s. Emajoen eteläpuolelle laskee vielä Kalli jõgi, joka on Emäjoen sivu-uoma mutta jolla on myös oma joensuunsa. Emajoen pohjoispuolella laskee järveen esimerkiksi Koosa jõgi, Lahepera järven lasku-uoma, Alatskivi jõgi, Kadrina oja, Kullavere jõgi, Tiheda oja, Mustvee jõgi ja Piilsi jõgi. Tämän järven pohjoisrantaan laskevat Avijõgi, Rannapungerja jõgi ja Alajõgi. Pohjoisranta voidaan katso loppuvan, kun saavutaan koillisnurkasta lähtevään Narvanjoelle. Itärannan valuma-alue on länsirantaa kapeampi, sillä idempänä virtaa Pljussa. Muita pitempiä joki ovat esimerkiksi Tšerma, Gdovka, Kuna, Torohovka ja eteläosassa itärantaa suurin joki Želtša.[lower-alpha 2][lower-alpha 1]

Suurjärven järvenselkä on aivan saareton ja sen harvalukuiset saaret sijaitsevat rannan tuntumassa. Piirsaar, sen ympäristön saaret ja Želtšajoen lahden saaret on perinteisesti luettu Kuumajärven saariksi. Suurjärven länsi- ja pohjoisrannikolla ei suuria saaria ole, mutta sen kaakkoisrannassa niitä sijaitsee Raskopelin lahdella. Lahden suurimmat saaret ovat Medvežij (Медвежий, vir. Karusaar, suom. Karhusaari) ja Zajatsij (Заячий, vir. Jänesesaar, suom. Järvissaari) sekä lahtea suojaava saari Borok (Борок) lahdensuulla. Lahdessa on ainakin kuusi pikkusaarta lisää [lower-alpha 1].[3][5]

Vaikka Suurjärvi on paremmassa kunnossa kuin kaksi eteläistä järvenosaa, on myös sen tila heikentynyt koko 1900-luvun. Tilanne on myös täällä heikentymässä useilla vedenlaadun mittarilla arvioituna. Veden näkösyvyys on keskimäärin 1,80 metriä (vaihtelua 1,0–3,2 metriä). Sameutta aiheuttaa järven mataluus yhdessä levien kasvun kanssa. Rehevyydestä kertoo korkeat klorofylli-α tulokset, jotka ovat keskimäärin 17,9 mikrogrammaa litrassa vettä (μg/l, vaihtelua 5,9–53,9 μg/l). Levien lisääntymisen kriittiset ravintoaineet ovat fosforia ja typpeä sisältävät yhdisteet. Kokonaisfosforipitoisuus on keskimäärin 37,5 μg/l (vaihtelua 17,1–82,0 μg/l) ja kokonaistyppipitoisuus on 703 μg/l (vaihtelua 417–1 188 μg/l). Nämä korkeat arvot tekevät järvenosasta voimakkaasti rehevöityneen. Järvenosa voidaan luokitella eutrofiseksi järvenosaksi.[6]