Pehr Norrmén

Norrménin vanhemmat olivat kaupungininsinööri Herman Oscar Norrmén ja Eva Victoria Melander. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 Vallborg Augusta Victoria Holmströmin kanssa. Norrmén kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin uudesta ruotsalaista yhteiskoulusta vuonna 1911 ja liittyi Uusmaalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteellisellä osastolla. Filosofian kandidaattitutkinnon hän suoritti vuonna 1913 ja valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1914, jonka jälkeen hän teki opintomatkan Englantiin.[1][2]

Norrmén oli yksi ensimmäisistä ylioppilaiden aktivistiliikkeen johtohenkilöitä syksyllä 1914. Hän toimi ruotsinkielisten ylioppilaiden edustajana jääkariliikkeen perustavissa kokouksissa. Myöhemmin hän kuului lähetystöön, joka joulukuun lopulla vuonna 1914 matkusti Ruotsiin, missä lähetystön tehtävänä oli ottaa selville voisiko Ruotsista saada tukea Suomen itsenäisyysliikkeelle. Myöhemmin hän oli mukana itsenäisyysliikkeen edustajana Ruotsin viranomaisten ja Saksan sotilasjohdon välisissä neuvotteluissa. Näiden neuvottelujen johdosta pantiin alulle järjestelyt, joiden tarkoituksena oli saada suomalaisille järjestettyä sotilaskoulusta Saksan armeijassa.[1][2]

Norrmén liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 25. helmikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan.[1][2]

Kauan Norrmén ei kumminkaan ollut sotilaskoulutuksessa, kun hänet komennettiin värväysmatkalle Amerikkaan 29. huhtikuuta 1915. Hän lähti Saksasta saamansa käskyn mukaan, mutta matka keskeytyi kuitenkin jo Kööpenhaminassa Italian sodanjulistuksen johdosta. Kööpenhaminaan hän sai jatko-ohjeet, joiden mukaan hänen komennettiin 1. elokuuta 1915 alkaen Tukholmaan Suomen vapausliikkeen ulkomaanvaltuuskunnan käyttöön. Tukholmassa hän toimi valtuuskunnan läheisenä avustajana. Hän toimi myös Tukholmassa ja Berliinissä lentolehtisten, poliittistenselontekojen ja erilaisten muistioiden kirjoittajana. Hänen toimiinsa Tukholmassa kuului lisäksi pitää yhteyksiä ruotsalaisiin aktivisteihin. Hän avusti myös ruotsalaisia aktivisteja perustamaan vuoden 1916 alussa Svensk Lösen-nimisen poliittisen viikkolehden ja oli myöhemmin lehden huomattavia avustajia.[1][2]

Norrmén kirjoitti tuona aikana myös ulkomaanvaltuuskunnan salaisen promemorian Die Nordischen Länder und die Mittelmächte im Weltkriege, jota jaettiin sittemmin Saksan suuren päämajan, yleisesikunnan ja ulkoasiainministeriön johtohenkilöille.[1][2]

Norrmén palasi takaisin Suomeen sisällissodan aattona 17. marraskuuta 1917 ja liittyi Helsingin suojeluskunnan esikuntaan. Sisällissodan puhjettua hän ei kyennyt toimintaan punaisten miehittämässä Helsingissä vasta kun Saksalaisten aloitettua Itämeren divisioonansa kanssa Helsingin vapautuksen.[1][2]

Helsingin vapautuksen jälkeen Norrmén siirrettiin Yleisesikunnan osasto III:een, jossa hän toimi 31. tammikuuta 1919 saakka. Hän kuului Svenska Tidningenin toimituskuntaan vuonna 1921 ja Suomen Paperi- ja Puutavaralehden toimituskuntaan vuosina 1922 – 1923 sekä Hufvudstadsbladetin toimituskuntaan vuosina 1923 – 1926. Toimittajan työnsä ohella hän laati yrityshistoriikkeja.[1][2]

Hänet nimitettiin Suomen Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliiton toimitusjohtajaksi vuonna 1927 ja oli tehtävässä vuoteen 1931 saakka. Norrmén toimi Pohjoismaiden Yhdyspankin johtokunnan jäsenenä vuodesta 1931 alkaen. Talvi- ja jatkosodan aikana Norrmén toimi Pohjoismaiden Yhdyspankin varatoimitusjohtajana kuolemaansa saakka. Hänet haudattiin Helsinkiin.[1][2]

Politiikan puolella saksalaismielinen Norrmén kuului ruotsalaisen kansanpuolueen oikeistoradikaaliin siipeen. Hän tuki 1920-luvulla Martti Pihkalan johtamaa Vientirauha-lakonmurtajajärjestöä ja 1930-luvun alussa hän oli mukana Lapuan liikkeen toiminnassa. Suomenkielisten oikeistoradikaalien kannattama aitosuomalaisuus esti kuitenkin Norrménin yhteistyön esimerkiksi IKL:n kanssa.

Talvisodan aattona lokakuussa 1939 Norrmén oli mukana lähetystössä joka matkusti Saksaan saadakseen sieltä tukea Neuvostoliittoa vastaan. Lähetystö, jossa olivat mukana myös insinööri John Rosberg ja entinen Etsivän Keskuspoliisin päällikkö Esko Riekki, tapasi SS-valtakunnanjohtaja Heinrich Himmlerin mutta ei saanut mitään konkreettista tuen ilmaisua saksalaisilta. Välirauhan aikana Norrmén oli mukana luomassa läheisiä suhteita Saksaan ja pyrki erityisesti vaikuttamaan ruotsalaisen kansanpuolueen sisällä puolueen linjan muuttamiseksi saksalaismieliseksi. Norrmén oli myös mukana SS-vapaaehtoisten värväystoiminnassa keväällä 1941 sekä toimi aktiivisesti kansallissosialistisessa Samfundet Folkgemenskap -järjestössä.

Jatkosodan loppuvaiheissa Norrmén keskittyi Suomen erillisrauhapyrkimysten torjumiseen. Hän oli mukana suunnittelemassa saksalaismielistä oikeistohallitusta joka olisi hallinnut Suomea saksalaisten joukkojen miehitettyä maan. Kun nämä suunnitelmat kariutuivat ja välirauha solmittiin syyskuussa 1944 hänellä oli syytä olettaa joutuvansa muiden entisten SS-värvärien tapaan vainotuksi, etenkin, jos Suomea kohtaisi neuvostomiehitys.[3]

Norrmén pakeni moottoriveneellä Merenkurkun ylitse Ruotsiin. Hän oli pari kuukautta internoituna ja kuoli 1. huhtikuuta 1945.[3] Kuolinsyy oli aivohalvaus.^lähde?

• Die nordischen Länder und die Mittelmächte : denkschrift aus Finnland.Berlin 1916
• William Ruth : ett bidrag till Kymmenedalens industrihistoria : festskrift utgiven i anledning av Karhula bruks 50 års jubileum. Karhula bruk, Helsingfors 1924, suomeksi nimellä William Ruth : kappale Kyminlaakson teollisuuden historiaa : juhlajulkaisu Karhulan tehtaan 50-vuotispäivän johdosta. Helsinki 1924
• Suomen vuosikirja 1925 ; koonnut Axel Solitander ja P. H. Norrmén. Helsinki 1925
• Två stridsskrifter mot demokratin. Helsingfors 1926
• Firman Ahlström 1896-1927 : minnesskrift. A. Ahlström, Norrmark 1928, suomeksi nimellä Toiminimi Ahlström 1896-1927 : muistokirjoitus. A. Ahlström, Noormarkku 1928
• Mänttä bruk 1868-1928 ; minnesskrift utg. av G. A. Serlachius aktiebolag. Helsingfors 1928, suomeksi nimellä Mäntän tehdas 1868-1928 : G. A. Serlachius osakeyhtiön muistojulkaisu. Serlachius, Helsinki 1928, näköispainos Metsä-Serla, Espoo 1993
• Svensk riksdagspolitik. Svenska folkpartiets grupp för borgerlig samverkan, Helsingfors 1930
• Den ekonomiska krisen och de politiska hälsomedlen. Aktiva studentförbundet, Helsingfors 1931, suomeksi nimellä Taloudellinen pula ja politiikan parannuskeinot. Suomen puunjalostusteollisuuden keskusliitto, Helsinki 1931
• Arbete och arbetsglädje. 1937
• Politiska essäer. 1941

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Jääkäri 1915		Vapaudenristi 3. lk.

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
• Uola, Mikko: Unelma kommunistisesta Suomesta 1944-1953. Helsinki: Minerva, 2013. ISBN 978-952-492-768-0.