Pehmytkudossarkooma

Pehmytkudossarkoomat ovat harvinaisia elimistön tukikudoksista alkunsa saavia syöpiä, sarkoomia. Niihin lukeutuvat esimerkiksi liposarkooma, leiomyosarkooma ja fibrosarkooma. Tavallisimmin pehmytkudossarkooma esiintyy raajassa, mutta se voi kehittyä mihin tahansa. Tyypillinen sairastumisikä on 60 vuoden kieppeillä. Suomessa todetaan vuosittain noin 180 uutta tapausta.[1]

Yleisesti ottaen ei tiedetä, mitkä tekijät pehmytkudossarkoomalle altistavat. Tunnettuja riskitekijöitä ovat Li–Fraumenin oireyhtymä, neurofibromatoosi 1 tai aiempi sädehoito sittemmin kehittyneen pehmytkudossarkooman alueelle, mutta nämä pätevät vain harvoihin potilaisiin.[1]

Tavallisesti pehmytkudossarkooma ilmenee kivuttomana, kasvavana kyhmynä. Pääasiallinen hoitomuoto on leikkaus. Suurin osa sairastuneista paranee pysyvästi, mutta paikallinen tai etäpesäkkeinen uusiutuminen on mahdollinen.[1]

Pehmytkudoskasvainten paras ja tarkin kuvantamismenetelmä on magneettikuvaus (MRI). Tarvittaessa magneettikuvausta voidaan täydentää tietokonetomografialla (TT) ja harvemmin myös röntgenkuvauksella.