Pedro II

Nuoren Pedron lapsuutta on kuvattu ankeaksi, sillä siitä puuttuivat samanikäiset leikkitoverit ja yksinäinen Pedro luki kirjoja paetakseen elämän paineilta.[3]

Pedron isä Pedro I luopui kruunusta poikansa hyväksi tämän ollessa vain viisivuotias. Yhdeksän sekasortoisen vuoden jälkeen Pedro julistettiin täysi-ikäiseksi vuonna 1840 maan rauhoittamiseksi. Kruunajaiset järjestettiin 18. heinäkuuta 1841.[1].

Pedrolle järjestettiin avioliitto Molempain Sisiliain kuningaskunnan prinsessan Teresa Cristinan kanssa. Pedro suostui avioliittoon nähtyään ilmeisesti imartelevasti maalatun kuvan Teresasta, sillä prinsessan saapuessa Pedron kerrotaan olleen silminnähden pettynyt. Lopulta Pedro kuitenkin rakastui vaimoonsa vilpittömästi eikä ottanut rakastajattaria.[4]. Pedrolle ja Teresa Cristinalle syntyi yhteensä neljä lasta:[5]

• Afonso Pedro (1845–1847)
• Isabel do Brasil (1846–1921)
• Leopoldina do Brasil (1847–1871)
• Pedro Afonso (1848–1850)

Pedro rakasti tieteitä ja taiteita. Huhujen mukaan hänen kerrotaan sanoneen, että jos ei olisi keisari, hän olisi halunnut olla opettaja.[3][6] Keisarillisessa palatsissaan Pedro tutki kiviä, eläimiä ja kasveja sekä rakennutti sinne valtavan kirjaston ja observatorion.[2]

Noustuaan valtaan ja turvattuaan asemansa Pedro aloitti merkittävät uudistukset, joiden johdosta Brasiliaan vedettiin ensimmäiset rautatiet ja sähkölennättimet. Brasilia oli yksi maailman ensimmäisiä maita, joihin saatiin viemäriverkosto, raitiovaunut, puhelinlinja sekä Atlantin ylittävä lennätinlinja.[3].

Pedron valtakauden yksi synkimmistä hetkistä oli ns. kolmoisliiton sota, jossa Brasilia liittoutui Argentiinan ja Uruguayn kanssa Paraguayta vastaan. Paraguay hyökkäsi Mato Grossoon vuonna 1864, ja aluksi Pedro kieltäytyi neuvottelemasta Paraguayn kanssa kahdenvälistä rauhaa, mikä pitkitti sotaa kolme vuotta ja aiheutti lisäkuolemia molemmille osapuolille. Sodan päätyttyä Brasilian joukot miehittivät Paraguayta useamman vuoden ajan.[4][7].

Huolimatta siitä, että Pedro II nousi valtaistuimelle ollessaan 14-vuotias, hänen valtakauttaan on pidetty hyvänä, ja Pedroa itseään myötätuntoisena ja pätevänä hallitsijana, jonka valtakautena Brasilia kehittyi paikalliseksi suurvallaksi.[6] Pedro oli luonteeltaan kärsivällinen eikä juurikaan näyttänyt omia tunteitaan töitä tehdessään.[3]

Valtakautensa loppua kohden Pedro alkoi harmittelemaan keisari-instituution säilyttämistä Brasiliassa, sillä hänellä oli vaikeuksia valita itselleen seuraaja. Keisarina Pedro oli pikkuhiljaa kieltänyt orjuuden, mutta kun hänen tyttärensä Isabela allekirjoitti määräyksen, joka kategorisesti kielsi orjuuden, vihaiset orjanomistajat ja armeija syöksivät keisarin vallasta ja lähettivät tämän maanpakoon Eurooppaan.[6]

Vain kolme viikkoa keisariperheen saavuttua Eurooppaan, Teresa Cristina kuoli, mikä masensi Pedroa entisestään.[3]

Pedro sairasteli vanhoilla päivillään, jo ennen maanpakoa, paljon ja kärsi mm. unettomuudesta ja fyysisestä heikkoudesta. Lehdistö julkaisi pilakuvia torkkuvasta keisarista ja poliittiset vastustajat pyrkivät hyödyntämään hänen heikkoa terveyttään päästäkseen eroon Pedrosta.[11]

Pedron kuoltua hänen huoneestaan löytyi kankaaseen kääritty paperi, jossa Pedro ilmaisi tahtonsa tulla haudatuksi kotimaansa multiin.[11] Kun uutiset Pedron kuolemasta saavuttivat Brasilian, koko maa käytännössä sulkeutui viikon mittaiseen suruaikaan, vaikka sellaista ei virallisesti koskaan määrätty.[4]

Brasilia salli Pedron maallisten jäänteiden palautuksen maahan vasta vuonna 1921. Kun ne saapuivat, saivat ne samanlaisen sankarin vastaanoton, kuin Pedro sai aikoinaan palatessaan Euroopasta.[12]

Pedro II haudattiin lopulta keisarilliseen kaupunkiin Petrópolisissa kaupungin katedraaliin.[13][14]

• 
  Pedro arviolta 22-vuotiaana. Vanhin tunnettu valokuva keisarista.
• 
  Pedro II:n keisarillinen monogrammi
• 
  Pedro Américon maalaama muotokuva Pedron kruunajaisista (öljy kankaalla, 1872).
• 
  Pedro II kaiverrutti nimensä kallioon Imatrankosken varrelle Euroopan-matkallaan elokuussa 1876.
• 
  Pedro II ja Teresa Cristinan hauta Petropolisin katedraalissa, Petrópolisissa.