Pavlo Tutšapskyi

Pavlo Tutšapskyi, ukr. Павло Тучапський, (15. tammikuuta 1869 Besidka, Taraštšan piiri, Kiovan kuvernementti – 4. heinäkuuta 1922 Kiova) oli ukrainalainen poliitikko.[1]

Pavlo Tutšapskyi

Tutšapskyi kävi Galaganin kimnaasin ja korkeampia oppilaitoksia Kiovassa. Hän oli Myh'ailo Drahomanovin kannattaja ja keskeisiä Venäjän sosialidemokraattisen työväenpuolueen perustajia. Hän oli sen ensimmäisessä kongressissa 1898 delegaattina ja edusti Kiovan työväenluokan vapautuksen puolesta taistelevaa liittoa. Hän oli 1904 Spilkan (Ukrainan sosialidemokraattinen liitto) aktivisti ja ideologi ja ajoi Ukrainan autonomiaa. Hän oli 1905 Lvivissä ilmestyneen kuukausijulkaisun Pravdan päätoimittaja. Hän erosi bolsevikeista 1910, alkoi työskennellä venäläisten mensevikkien kanssa ja jatkoi Ukrainan itsenäisyystaistelun (1917–1920) aikana. Hän työskenteli 1921–1922 kirjastonhoitajana Kiovassa Ukrainan tiedeakatemian kirjastossa. Hän kirjoitti Drahomanovista artikkeleita Ukrajinaan (1926, no. 2–3) ja nimimerkillä E. S. Taras Ševtšenkon ihanteista ja Ukrainan todellisuudesta kirjasen, joka alun perin ilmestyi Narod-nimisessä julkaisussa,. Hänen muistelmansa ilmestyivät 1923.[1]