Pavel Orlov

Pavel Dmitrijevitš Orlov (ven. Па́вел Дми́триевич Орло́в; 21. tammikuuta 1904 – 14. syyskuuta 1989) oli neuvostoliittolainen diplomaatti, joka toimi lähettiläänä Helsingissä huhti-kesäkuussa 1941. Hän osallistui Suomen kanssa vuonna 1944 käytyihin aseleponeuvotteluihin ja toimi vuosina 1944–1945 liittoutuneiden valvontakomission poliittisena neuvonantajana. Orlov toimi uudestaan lähettiläänä Helsingissä 18. elokuuta 1944 – 14. elokuuta 1946.

Pavel Orlov toimi vuosina 1939–1941 Neuvostoliiton ulkoasiain kansankomissariaatin Skandinavian maiden osaston vastaavana. Vuoden 1941 huhtikuun 11. päivän ja toukokuun 9. päivän välisen ajan hän toimi valtuutettuna Neuvostoliiton edustajana Suomessa sekä sen jälkeen 22. kesäkuuta 1941 saakka täysivaltaisena Neuvostoliiton lähettiläänä (suurlähettiläänä) Suomessa. Vuosina 1941–1943 hän toimi Neuvostoliiton ulkoasiainkansankomissariaatin ensimmäisen Euroopan osaston vastaavana sekä 1943–1944 Neuvostoliiton Lontoon suurlähetystön neuvonantajana. Vuonna 1944 Orlov oli siirtynyt Neuvostoliiton ulkoasiainkansankomissariaatin viidennen Euroopan osaston vastaavaksi sekä toimi Moskovan välirauhan aikana 18. elokuuta 1944 – 14. elokuuta 1946 Neuvostoliiton Helsingin suurlähettiläänä.

Vuodesta 1946 vuoteen 1948 Orlov toimi Neuvostoliiton ulkoasiainministeriön kolmannen Euroopan osaston apulaisjohtajana, vuosina 1948–1952 kolmannen Euroopan osaston apulaisjohtajana ja johtajana ja vuosina 1952–1955 Neuvostoliiton ulkoasiainministeriön keskushallinnon virkamiehenä. Hän toimi 1955–1957 Neuvostoliiton valtuuskunnan edustajana neuvostoliittolais-iranilaisessa sekakomissiossa, joka käsitteli maiden rajojen demarkaatio- ja redemarkaariolinjoja. Vuosina 1957–1959 hän oli Neuvostoliiton Bonnin suurlähettiläs ja 1959 Neuvostoliiton ulkoasiainministeriön neuvos ja lopuksi 1960–1966 maailman työjärjestön pääsihteerin erityisavustaja.

Edeltäjä: Ivan Zotov

Neuvostoliiton suurlähettiläs Suomessa 1941, 1945–1946

Seuraaja: Aleksandr Abramov