Pavel Kuližnikov

Pavel Aleksandrovitš Kuližnikov (ven. Павел Александрович Кулижников; s. 20. huhtikuuta 1994 Vorkuta[1]) on venäläinen pikaluistelija. Hän on erikoistunut sprinttimatkoille.

Mitalit
Pavel Kuližnikov vuonna 2016
Maa:  Venäjä
Miesten pikaluistelu
Matkakohtaiset MM-kilpailut
Kultaa	Heerenveen 2015	2 × 500 m
Kultaa	Kolomna 2016	2 × 500 m
Kultaa	Kolomna 2016	1 000 m
Kultaa	Salt Lake City 2020	500 m
Kultaa	Salt Lake City 2020	1 000 m
Hopeaa	Heerenveen 2015	1 000 m
Hopeaa	Heerenveen 2021	500 m
Hopeaa	Heerenveen 2021	1 000 m
Pronssia	Inzell 2019	joukkuesprintti
Sprinttereiden MM-kilpailut
Kultaa	Astana 2015	yhteispisteet
Kultaa	Soul 2016	yhteispisteet
Kultaa	Heerenveen 2019	yhteispisteet
Matkakohtaiset EM-kilpailut
Kultaa	Kolomna 2018	1 000 m
Kultaa	Kolomna 2018	joukkuesprintti
Kultaa	Heerenveem 2020	500 m
Kultaa	Heerenveen 2020	1 000 m
Kultaa	Heerenveen 2020	joukkuesprintti
Pronssia	Kolomna 2018	500 m

Nuorten MM-kilpailuissa Japanin Obihirossa 2012 Kuližnikov saavutti kultaa ja pronssia, mutta menetti mitalit jäätyään dopingtestissä kiinni 1,3-dimetyyliamyyliamiinin käytöstä. Hän sai kahden vuoden kilpailukiellon, joka alkoi 4. maaliskuuta 2012 ja päättyi 3. maaliskuuta 2014,[1] eikä näin ollen osallistunut Venäjällä järjestettyihin Sotšin talviolympialaisiin 2014.

Kaudesta 2014–2015 tuli Kuližnikovin läpimurto. Hän saavutti ensimmäisen maailmancupin osakilpailuvoittonsa Obihirossa 1 000 metrillä. Kauden aikana hän saavutti 11 osakilpailuvoittoa ja kolme kakkostilaa. Hän voitti maailmancupin kokonaiskilpailun sekä 500 ja 1 000 metrin lajicupit. Heerenveenin matkakohtaisista MM-kilpailuista Kuližnikov voitti helmikuussa kultaa 2 × 500 metrin kilpailusta ja hopeaa 1 000 metriltä. Helmikuussa hän voitti kultaa myös Astanan sprinttereiden MM-kilpailuista.[1] Kolomnan MM-kisoissa 2016 Kuližnikov voitti maailmanmestaruuden 500 metrillä kahden luistelun yhteisajalla 69,02 ja 1 000 metrillä ajalla 1.08,33. Hän voitti samana talvena sprinttereiden maailmanmestaruuden Soulissa.[2] Hän sijoittui maailmancupin kokonaiskilpailussa kolmanneksi, voitti 500 metrin cupin ja oli 1 000 metrin cupissa toinen.[3]

15. marraskuuta 2015 Kuližnikov luisteli 500 metrin maailmanennätyksen 34,00 Calgaryssa, Kanadassa. 20. marraskuuta 2015 hän paransi ennätystä aikaan 33,98 Salt Lake Cityssä.[4]

Maaliskuussa 2016 Kuližnikov antoi positiiviset dopingnäytteet, jotka sisälsivät meldoniumia, mutta saman vuoden huhtikuun lopussa Kansainvälinen luisteluliitto ISU vapautti hänet dopingepäilystä koska Maailman antidopingtoimisto Wada antoi 13. huhtikuuta linjauksen, jonka mukaan ennen 1. maaliskuuta otetuissa näytteissä 1 mikrogramma meldoniumia millilitrassa katsotaan hyväksyttäväksi rajaksi.[5]

Kuližnikov saavutti Kolomnan matkakohtaisissa EM-kilpailuissa 2018 kultaa 1 000 metrillä ajalla 1.08,84 ja joukkuesprintissä sekä sai pronssia 500 metrillä.[4] Hän sai Inzellin matkakohtaisissa MM-kilpailuissa 2019 pronssia joukkuesprintissä.[2] Hän voitti samana vuonna sprinttereiden maailmanmestaruuden Heerenveenissä. Hän voitti 500 metrin maailmancupin[6] ja sijoittui 1 000 metrin cupissa kolmanneksi kaudella 2018−2019[7].

Kuližnikov voitti Heerenveenissä 2020 Euroopan-mestaruuden 500 metrillä ajalla 34,38, 1 000 metrillä ajalla 1.07,09 ja joukkuesprintissä. Saman vuoden matkakohtaisissa MM-kilpailuissa Salt Lake Cityssä hän voitti kultaa 500 metrillä ajalla 33,72 ja 1 000 metrillä maailmanennätysajalla 1.05,69. Hän saavutti 599 ja 1 000 Metrin MM-hopeaa Heerenveenissä 2021.[2]

Kuližnikovin valmentajana toimii Dmitri Dorofejev.[1]