Paulo Coelho

Coelho syntyi keskiluokkaiseen perheeseen. Hänen isänsä Pedro oli insinööri ja äitinsä Lygia kotiäiti. Hän aloitti seitsemänvuotiaana riodejaneirolaisessa Pyhän Ignacion jesuiittakoulussa. Koulun uskonnollisuus oli hänelle vastenmielistä, mutta hän kiinnostui siellä kuitenkin kirjoittamisesta. Ensimmäisen kirjallisuuspalkintonsa hän sai koulun runokilpailussa. Hänen sisarensa Sonia kertoo voittaneensa esseepalkinnon palauttamalla Paulon roskakoriin hylkäämän esseen.

Paulon vanhemmat halusivat tämän seuraavan isänsä jalanjälkiä insinööriksi ja yrittivät tukahduttaa kiinnostuksen kirjallisuuteen. Vanhempien järkähtämättömyys ja Paulon löytämä Henry Millerin Kravun kääntöpiiri sai Paulon kapinoimaan vanhempiaan vastaan ja uhmaamaan perheensä sääntöjä. Isä Pedro piti tätä merkkinä mielisairaudesta ja olikin lähettänyt 17-vuotiaan Paulon jo kahdesti terapiaan psykiatriseen sairaalaan.[3]

Pian Paulo liittyi teatteriryhmään ja ryhtyi toimittajaksi. Brasiliassa teatteri ei tuolloin ollut arvostettu taiteenlaji, ja Paulon vanhemmat lupasivat olla rajoittamatta enää Paulon suunnitelmia jos hän lopettaisi teatterin. He lähettivät Paulon vielä kolmannen kerran sairaalaan, josta päästyään Paulo oli kuitenkin yhä enemmän omaan maailmaansa sulkeutunut. Epätoivoiset vanhemmat pyysivät toisen lääkärin neuvoa, joka totesi ettei Paulo ollut mielisairas ja että tämän tulisi vain oppia selvitymään elämässään. Paljon myöhemmin Paulo kirjoitti kokemuksistaan kirjan Veronika päättää kuolla.

Coelho jatkoi opintoja, jotka vanhemmat olivat hänelle suunnitelleet. Opinnot jäivät kuitenkin pian kesken, kun Coelho palasi takaisin teatteriin. 1960-luvun hippiliike oli vallannut Brasiliankin, ja Paulokin kasvatti pitkät hiukset ja alkoi käyttää huumeita. Intohimo kirjoittamista kohtaan sai Coelhon perustamaan aikakauslehden, josta ilmestyi kuitenkin vain kaksi numeroa.

Suunnilleen niihin aikoihin muusikko ja säveltäjä Raul Seixas pyysi Coelhoa sanoittamaan laulujaan. Heidän toinen levynsä oli valtava menestys, ja sitä myytiin yli puoli miljoonaa. Yhteistyötä jatkui vuoteen 1976 asti, ja sinä aikana Coelho kirjoitti yli kuusikymmentä laulua. Coelhon sanoituksilla ja Seixasin sävellyksillä oli suuri vaikutus brasilialaiseen rockmusiikkiin.

Vuonna 1973 Coelho ja Seixas liittyivät Vaihtoehtoiseen yhdistykseen, joka vastusti kapitalismia, puolusti yksilön oikeuksia ja harjoitti mustaa magiaa. Näistä kokemuksistaan Coelho kirjoitti myöhemmin kirjassaan Valkyyriat. Samaan aikaan he alkoivat julkaista sarjakuvaa Kring-ha. Silloinen Brasilian diktatuuri piti sarjakuvia vallankumouksellisina, joten Coelho ja Seixas vangittiin. Seixas vapautettiin pian, mutta Pauloa ei, sillä uskottiin sarjakuvan olleen hänen ideansa. Muutama päivä vapautumisensa jälkeen Paulo korjattiin kadulta talteen ja vietiin armeijan tiloihin kidutettavaksi. Myöhemmin hän kertoi välttyneensä kuolemalta vain siksi, että oli kertonut olevansa hullu ja olleensa jo kolmesti mielisairaalassa. Coelho alkoi pahoinpidellä itseään ja pian kidutus lopetettiin ja hänet päästettiin vapaaksi. Hän on myös kertonut, että kidutus kesti kaksi päivää mutta pelko jatkui vuosia.[4][3]

Nämä kokemukset vaikuttivat Coelhoon syvästi, ja hän päätti alkaa elää tavallista elämää. Coelho hankki työn Polygramilta ja tutustui tulevaan vaimoonsa. Vuonna 1977 he muuttivat Lontooseen, ja Coelho alkoi jälleen kirjoittaa. Hän ei kuitenkaan menestynyt, ja jo seuraavana vuonna he palasivat Brasiliaan. Coelho palasi kolmeksi kuukaudeksi töihin, mutta lopetti sitten työt ja erosi vaimostaan.

Vuonna 1979 Coelho tapasi Christina Oitician, jonka kanssa avioitui myöhemmin. Coelho liittyi takaisin katoliseen kirkkoon, teki pyhiinvaelluksen Santiago de Compostelaan ja kirjoitti kokemustensa pohjalta ensimmäisen romaaninsa Pyhiinvaellus vuonna 1987.[5]

Vuotta myöhemmin hän kirjoitti toisen, hyvin erilaisen kirjan: Alkemistin. Romaani myi huonosti. Coelho sai sopimuksen toisen kustantajan kanssa. Brida (1990) sai niin paljon huomiota, että aiempienkin kirjojen myynti nousi. Alkemistia myytiin enemmän kuin mitään muuta kirjaa koko Brasilian historiassa. Se pääsi jopa Guinnessin ennätysten kirjaan.[2]

Vuonna 1993 HarperCollins julkaisi Alkemistista 50 000 kappaleen painoksen, mikä oli suurin aloituspainos brasilialaisesta kirjasta Yhdysvalloissa. Alkemistin menestys Yhdysvalloissa vauhditti levitystä muihin maihin. Samana vuonna Warner Brothers hankki myös elokuvaoikeudet.

Vuonna 1998 Coelho alkoi kirjoittaa viikoittaista kolumnia brasilialaiseen O Globo -sanomalehteen. Kolumni sai niin suuren suosion, että sitä alettiin kääntää myös ulkomaisiin sanomalehtiin. Paulon kolumnia on julkaistu ainakin seuraavissa sanomalehdissä: Corriere della Sera (Italia), El Semanal (Espanja), Ta Nea (Kreikka), TV Hören + Sehen ja Welt am Sonntag (Saksa), Anna (Viro), Zwierciadlo (Puola), El Universo (Ecuador), El Nacional (Venezuela), El Espectador (Kolumbia) ja The China Times Daily (Taiwan).

Suomessa Coelho on käynyt vierailemassa ainakin vuonna 2002.

Coelho kannustaa kirjojensa piraattiversioiden jakamiseen ja ylläpitää blogia, jossa on linkkejä eri laittomiin versioihin hänen teoksistaan. Coelhon kustantajat ja kääntäjät eivät ole antaneet lupaa ilmaiseen verkkolevitykseen, vaikka Coelhon mukaan piraattiversiot ovat nostaneet kirjojen myyntiä.

Kriitikot eivät ole Coelhon kirjallisuudesta yksimielisiä, ja jotkut pitävät Coelhon teoksia vaikeaselkoisina itseapukirjoina.

Muun muassa Veronika päättää kuolla -kirjan aihepiirit herättivät valtavasti keskustelua Brasiliassa. Julkaisua seuraavana vuonna senaattori Eduardo Suplicy luki kohtauksia kirjasta ja onnistui saamaan Brasilian kongressissa yli kymmenen vuotta pyörineen mielivaltaisten sairaalahoitojaksojen kieltämistä koskevan lakiehdotuksen hyväksytyksi.