Paul Tibbets

Paul Warfield Tibbets Jr. syntyi Quincyssä, Illinoisissa. Hänen isänsä oli Paul Warfield Tibbets ja äitinsä Enola Gay Tibbets (o.s. Haggard). Nuorena Paul muutti Floridaan, missä hän harjoitti lääketieteen opintoja 1930-luvun alussa.

Tibbets liittyi Yhdysvaltain ilmavoimiin vuonna 1937. Hänet nimitettiin vuonna 1938 vänrikiksi (Second lieutenant). Toisessa maailmansodassa Tibbets lensi muun muassa pommitustehtävissä Tyynellämerellä sekä Euroopassa. Hän lensi ensimmäisessä Britanniasta Saksaan tekemässä USAF:n pommitushyökkäyksessä. Afrikan maihinnousun yhteydessä Tibbets muun muassa lennätti korkea-arvoisia upseereja kuten Mark Clarkin sotatoimien alaisille lentokentille.

Eversti Tibbets antoi B-29-pommikoneelleen nimeksi Enola Gay äitinsä mukaan 5. elokuuta 1945.[2] Hänen äitinsä nimen esikuvana oli Enola, sankaritar kirjassa, josta tämän isä oli pitänyt. Tibbets pudotti Enola Gaylla ihmiskunnan ensimmäisen sotilaallisesti käytetyn atomipommin, Little Boyn ("Pikkupoika"), Japaniin 6. elokuuta. Kun Tibbetsiltä myöhempinä vuosinaan kysyttiin, olisiko hän valmis pudottamaan uudelleen atomipommin Japaniin, hän vastasi, että samoissa olosuhteissa tekisi sen uudestaan.[3] Myös pommittaja Thomas W. Ferebee puolusteli omaa osuuttaan sanoin: ”Jonkunhan se oli tehtävä!”.[4]

Tibbets oli itse päättänyt vakaasti mielessään nämä seuraavat kaksi asiaa: hän sekä ohjaa konettaan itse että komentaa Erikoislentohyökkäystä nro 13. Sitä "ei estäisi mikään voima maailmassa", kuten hän myöhemmin totesi. Nagasakin iskun jälkeen Tibbets valmistautui komentamaan myös mahdollisen 3. atomipommi-iskun.[5] Siihen oli Pu-239 Mk.3 atomipommin ydin olemassa Los Alamosissa. Tuo ydin oli nimeltään aluksi Rufus, sittemmin Demon Core eli Paholaisydin.

Tibbetsin alaisista usea, muun muassa pommituslaivueen tutkaupseeri, luutnantti Jacob "Jake" Beser, kuvaili everstiä "mitä hienoimmaksi herrasmieheksi joita ilmavoimissa palvelee".[6] Tibbets tulikin tunnetuksi tiukkana ja vaativana, mutta varsin lojaalina sekä joviaalina esimiehenä. Hän oli myös erittäin taitava lentäjä sekä omasi jo aiempaa esimiehen vastuuta. Siksi hänet valittiinkin tuhansien joukosta huippusalaiseen tehtävään. Tibbets vastasi myös vaativasta koulutustoiminnan toteuttamisesta. Usea kollega oli valittu jonkin aiemman sotilaslentotehtävän hyvin hoidetun suorituksen perusteella. Esimerkkinä vaikkapa Charles Sweeney sekä Kermit K. Beahan, jotka olivat Nagasakin pommituksen keskeisimmät henkilöt.

Pommitusharjoitusten ollessa vielä koulutusvaiheessaan ja lentävän yksikön siirryttyä Wendoverista Tinianille alkoi Tibbetsin avioliitto rakoilla pahasti.[7] Hän erosikin ensimmäisestä vaimostaan Luciesta, jonka kanssa oli syntynyt kaksi poikaa: Paul Jr. (III) ja Gene. Lucieta kuvailtiin "Southern Belle" -tyyppiseksi, eläväiseksi Etelävaltojen kaunottareksi. Sodan jälkeen Tibbets meni naimisiin vuonna 1953 Andrea Tibbetsin (o.s. Quattrehomme) kanssa. Vuonna 1959 hänet ylennettiin prikaatikenraaliksi. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1966 ja kuoli 92 vuoden ikäisenä syksyllä 2007. Viimeisinä vuosinaan hän kärsi muun muassa sydämen vajaatoiminnasta.

Tibbetsin pojanpoika Paul W. Tibbets IV jatkaa 393. pommituslaivueessa isoisänsä työtä B-2 Spirit -häivekoneen pommituslentäjänä.[8]

Paul Tibbets kuvattuna sotilasuransa aikana.

• Max Morgan Witts & Gordon Thomas: Enola Gay – Pommikone Hiroshiman yllä, Wsoy 1981
• Valitut Palat: Maailma Palaa, III osa (Stalingrad – Hiroshima) Kirjapaino Otava 1975
• Soili Hautamäki: Ydintrauma – Ihminen Hiroshiman jälkeen (Prometheus-sarja), Kustannusosakeyhtiö Pohjoinen, Oulu 1988