Paul Ranheim

NHL-seura Calgary Flames varasi Ranheimin vuoden 1984 varaustilaisuuden toisella kierroksella, 38. varausvuorolla. Ranheim pelasi ennen varausta kaksi kautta minnesotalaisen Edina High Schoolin jääkiekkojoukkueessa. Varauksensa jälkeen hän lykkäsi ammattilaisuransa aloittamista neljä vuotta opiskellakseen Wisconsinin yliopistossa Madisonissa ja pelatakseen sen joukkueessa yliopistosarja WCHA:ssa. Ranheim oli voittamassa vuonna 1988 WCHA:n mestaruutta ja valittiin vuonna 1987 sarjan toiseen sekä vuonna 1988 ensimmäiseen tähdistökentälliseen. Hänet valittiin jälkimmäisenä vuonna myös NCAA:n läntiseen tähdistökentälliseen.[1][2]

Ranheim aloitti ammattilaisuransa vuonna 1988 ja pelasi suurimman osan ensimmäisestä kaudestaan farmijoukkue Salt Lake Golden Eaglesissä IHL:ssä. Hän oli tuolla kaudella IHL:n paras maalintekijä tehtyään 68 maalia ja palkittiin vuonna 1989 IHL:n parhaan tulokkaan palkinnolla Gary F. Longman Memorial Trophylla sekä erillisellä parhaan yhdysvaltalaissyntyisen tulokkaan Ken McKenzie Trophylla. Lisäksi hänet valittiin sarjan toiseen tähdistökentälliseen. Ranheim pelasi kaudella 1988–1989 myös viisi NHL-ottelua, ensimmäisen 29. joulukuuta 1988, jolloin Calgary Flamesillä oli kotiottelu Montreal Canadiensia vastaan.[1][2][3]

Kaudesta 1989–1990 alkaen Ranheim pelasi koko loppu-uransa vakituisesti NHL:ssä. Hän teki tuolla kaudella 26 maalia ja 28 syöttöpistettä, yhteensä 54 tehopistettä, jotka olivat hänen NHL-vuosiensa parhaat tehopisteet. Maaliskuussa 1994, kesken kauden 1993–1994, hänet myytiin Hartford Whalersiin pelaajakaupassa, jossa Whalers sai hänen lisäkseen keskushyökkääjä Ted Druryn ja puolustaja Gary Suterin. Kaupassa Flames sai vaihdossa keskushyökkääjä Michael Nylanderin, puolustaja James Patrickin ja puolustaja Zarley Zalapskin. Ranheim jatkoi Whalersin organisaatiossa myös sen muutettua vuonna 1997 Pohjois-Carolinaan ja vaihdettua nimensä Carolina Hurricanesiksi. Toukokuussa 2000 Hurricanes myi hänet Philadelphia Flyersiin, josta se sai vaihdossa kahdeksannen kierroksen varausvuoron vuoden 2002 varaustilaisuuteen. Joulukuussa 2002, pelattuaan Flyersissa kaksi täyttä kautta ja osan kolmannesta, Ranheim siirtyi Phoenix Coyotesiin.[2]

Ranheim lopetti 15 kautta kestäneen uransa ammattilaisjääkiekkoilijana vuonna 2003. Hän pelasi NHL:n runkosarjassa 1 013 ottelua ja teki 360 tehopistettä, 161 maalia ja 199 syöttöpistettä. NHL:n pudotuspeleissä hän pelasi 36 ottelua ja teki 11 tehopistettä, kolme maalia ja kahdeksan syöttöpistettä. Ranheim pelasi pudotuspeleissä kuusi kertaa, kolmesti Calgary Flamesissä (vuosina 1990, 1991 ja 1993), kerran Carolina Hurricanesissa (1999) ja kahdesti Philadelphia Flyersissa (2001 ja 2002). Pelaajarooliltaan Ranheim oli puolustava hyökkääjä ja tärkeä alivoimapelaaja.[2][4]

Ranheim edusti Yhdysvaltain jääkiekkomaajoukkuetta kolmissa aikuisten arvokilpailuissa, maailmanmestaruuskilpailuissa vuosina 1990, 1992 ja 1997. Hän pelasi myös nuorten maailmanmestaruuskilpailuissa vuonna 1986, joissa Yhdysvallat voitti pronssia.[1][3]

Pelaajauransa jälkeen Ranheim on työskennellyt muun muassa Gemini Athletic Wear -yrityksen kehitys- ja markkinointijohtajana. Hän on toiminut myös St. Louis Park High Schoolin poikien jääkiekkojoukkueen apuvalmentajana.[5]

Ranheimin puoliso on Kanadan naisten jalkapallomaajoukkueessa pelannut Kathryn ”Kathy” Ranheim (o.s. Truscott).[3][6] Heillä on kaksi tytärtä.[7][8]

• Paul Ranheim Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
• Paul Ranheim Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi)
• Paul Ranheim Hockey Draft Central. Viitattu 11.11.2012. (englanniksi)

• Paul Ranheim The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)