Wings

Wings oli Paul McCartneyn pop-rockyhtye, jonka hän muodosti koskettimia soittaneen vaimonsa Linda McCartneyn sekä entisen The Moody Blues -kitaristi Denny Lainen ja rumpali Denny Seiwellin kanssa The Beatlesin hajottua.[1] Wings sai 27 hittiä Yhdysvaltojen Top40-listalle ja viisi peräkkäistä albumia myyntilistojen kärkisijalle.[2] Yhtyeen jäsenistö vaihtui tiuhaan, minkä seurauksena sen kahdeksalla levyllä soittaa kuusi eri kokoonpanoa.[3]

Wings
Wings vuonna 1976 ( Jimmy McCulloch (vas.) ja Paul McCartney )
Wings vuonna 1976 ( Jimmy McCulloch (vas.) ja Paul McCartney )
Tiedot
Toiminnassa 19711981
Tyylilaji rockmusiikki
Kotipaikka  Englanti
 Yhdysvallat
Laulukieli englanti
Entiset jäsenet

Paul McCartney, laulu, kitara
Linda McCartney, kosketinsoittimet
Denny Laine, kitara
Denny Seiwell, rummut (1971-1973)
Henry McCullough, kitara (1972-1973)
Jimmy McCulloch, kitara (1974-1977)
Geoff Britton, rummut (1974-1975)
Joe English, rummut (1975-1977)
Laurence Juber, kitara (1978-1981)
Steve Holly, rummut (1978-1981)

Levy-yhtiö

Apple Records
Capitol Records

Eräs yhtyeen tunnetuimmista kappaleista on ”Live and Let Die”, joka toimi James Bond -elokuvan Elä ja anna toisten kuolla nimikappaleena. Sen lisäksi "Live and Let Die" nousi myyntilistojen kärkisijoille sekä Yhdysvalloissa että Britanniassa. Useimmat Wingsin albumit menestyivät kaupallisesti, mutta saivat kriitikoilta huonoja arvioita. Sen sijaan Band on the Run on arvosteltu suotuisammin kuin mikään muu McCartneyn albumeista, minkä lisäksi se oli neljä viikkoa Yhdysvaltojen listaykkösenä ja sitä on myyty kaikkiaan kolminkertaiseen platinalevyyn oikeuttava määrä.[1] Albumi palkittiin myös Grammyllä.[4]

Vaikka Paul McCartney oli selkeästi Wingsin johtaja ja keulahahmo, myös muut jäsenet jättivät oman jälkensä yhtyeen historiaan. Tätä kuvastaa se, että Paul ja Linda McCartneyn lisäksi myös Denny Laine ja Jimmy McCulloch tekivät levyille lauluja. Lisäksi vuonna 1976 ilmestyneellä Wings at the Speed of Sound -albumilla kaikki yhtyeen silloisen kokoonpanon jäsenet lauloivat ainakin yhden kappaleen.[5] Tämä järjestely toistui myös keikoilla, sillä Wingsin konserttien yhtenä vakionumerona oli Denny Lainen alun perin Moody Bluesille tulkitsema hitti ”Go Now”, jonka soolo-osuudet hän lauloi Wings-keikoilla. Muiden jäsenten panoksesta huolimatta kaikki singlet olivat kuitenkin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta McCartneyn esittämiä ja säveltämiä.[6]

Wings vieraili Suomessa vuonna 1972 ja esitti kaksi konserttia, ensimmäisen Töölön kisahallissa Helsingissä ja toisen Kupittaan urheiluhallissa Turussa[7]. Tuolloin McCartney teki pesäeroa The Beatlesiin[8][9][3] eikä Wings soittanut yhtyeen omia kappaleita keikoillaan ennen vuotta 1975. Tuona vuonna käynnistyneellä maailmankiertueella McCartney oli vihdoin valmis esittämään viisi Beatles-kappaletta: ”Lady Madonna”, ”The Long and Winding Road”, ”I've Just Seen a Face”, ”Blackbird” ja ”Yesterday”. Wingsin viimeisen konserttikiertueen ohjelmistoon vuonna 1979 otettiin mukaan myös ”Got to Get You into My Life”, ”The Fool on the Hill” ja ”Let It Be”.

John Lennonin murhan jälkeen vuonna 1980 McCartney lopetti kiertueilla esiintymisen.[3] Pian sen jälkeen Denny Laine lähti yhtyeestä, joka hajosi ilman suurempia seremonioita.[1]

Kokoonpano

Yhtyeessä vaikuttivat Paul ja Linda McCartneyn sekä Denny Lainen lisäksi:

Aikajana

Diskografia

Studioalbumit

Livealbumit

Kokoelmat

Kiertueet

Lähteet

  1. Wings all music guide. Viitattu 2.5.2013.
  2. Paul McCartney Encyclopedia Britannica. Viitattu 2.5.2013.
  3. [http://www.ts.fi/teemat/sunnuntai/1073972853/Paul+McCartney+on+sinut+menneisyytensa+kanssa Paul McCartney on sinut menneisyytensä kanssa] 2004. Turun Sanomat. Arkistoitu 10.1.2015. Viitattu 2.5.2013.
  4. Awards of Paul McCartney All music guide. Viitattu 2.5.2013.
  5. Wings at the Speed of Sound all music guide. Viitattu 2.5.2013.
  6. http://dutchcharts.nl/showitem.asp?interpret=Wings&titel=I%27ve+Had+Enough+%2F+Deliver+Your+Children&cat=s
  7. Mikael Huhtamäki: Live In Finland - Kansainvälistä keikkahistoriaa Suomessa 1955-1979. Gummerus, 2013. ISBN 978-951-20-8730-3.
  8. Ensi kerran Suomessa 1972 Ilta-Sanomat. Arkistoitu 29.10.2013. Viitattu 2.5.2013.
  9. Niin Katoaa mainen kunnia. Ilta-Sanomat, 5.8.1972, s. 16. Skannattu (PDF). Viitattu 2.5.2013. [vanhentunut linkki]

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.