Paul Gervais
François Louis Paul Gervaise (26. syyskuuta 1816 Pariisi – 10. helmikuuta 1879 Pariisi) oli ranskalainen eläintieteilijä ja paleontologi.
Gervais suoritti Pariisissa tohtorin tutkinnot luonnontieteessä ja lääketieteessä. 1835 hän aloitti paleontologian tutkimuksensa, kun hän pääsi tutkimusapulaiseksi Pariisin Muséum national d’histoire naturellen vertailevan anatomian laboratorioon. 1841 hänet nimitettiin eläintieteen ja vertailevan anatomian professoriksi Montpellier’n yliopistoon, jonka dekaaniksi hänet valittiin 1856.
Vuosina 1848–1852 julkaistiin hänen työnsä Zoologie et paléontologie françaises, joka täydensi Georges Cuvierin ja Henri Marie Ducrotay de Blainvillen paleontologisia kirjoituksia. Toinen painos julkaistiin 1859. Vuonna 1865 Gervais nimitettiin Sorbonnen yliopiston eläintieteen professoriksi. Tästä virasta hän luopui, kun hänet 1868 nimitettiin Pariisin Muséum national d’Histoire naturellen vertailevan anatomian professoriksi.
Muita Gervaisin teoksia olivat neliosainen Histoire naturelle des insectes (1836–1847) yhdessä Charles Athanase Walckenaerin kanssa, Histoire naturelle des Mammifères (1853), Zoologie médicale (1859) yhdessä Pierre-Joseph van Benedenin kanssa, Recherches sur l’ancienneté de l’homme et la période quaternaire (1867), Zoologie et Paléontologie générales (1867) ja Ostéographie des cétacés vivants et fossiles (1869) yhdessä van Benedenin kanssa.
Hyönteisten ohella Gervais tutki myös muita eläimiä. Linnuista hän nimesi muun muassa kuubansmaragdikolibrin (Chlorostilbon ricordii) ja harmaahuppusirkun (Phrygilus gayi).[1]