Paul Eriksson (jääkäri)

Paul Eriksson (31. tammikuuta 1896 Kokkola – 13. heinäkuuta 1959) oli suomalainen jääkärimajuri. Hänen vanhempansa olivat Titus Eriksson ja Tekla Huldén. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Olga Augusta Söderströmin kanssa.[1][2]

Opinnot

Eriksson kävi kuusi luokkaa Kokkolan yhteiskoulua. Viipurin upseerikokelaskurssin hän suoritti vuosina 1918 ja 1919, sotilaspedagogisen kurssin hän suoritti vuonna 1925. Eriksson oli ammatiltaan konttoristi.[1][2]

Jääkäriaika
Jääkäripataljoona 27:n tiedonanto-osasto, kuvaan merkitty osaston johtajat Birger Homén ja Eric Heimbürger.

Eriksson liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 4. joulukuuta 1915, josta hänet siirrettiin 53 muun miehen kera 2. lokakuuta 1917 perustettuun pataljoonan tiedonanto-osastoon.[3] Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]

Suomen sisällissota
Katso myös: Suomen sisällissota

Eriksson saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana varavääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 5. Jääkärirykmentin 15. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan, jonka mukana otti osaa taisteluihin Karjalankannaksella.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika

Sisällissodan jälkeen Eriksson palveli edelleen 5. Jääkärirykmentissä, jonka nimi muuttui ensin Kuopion jalkaväkirykmentti n:o 4:ksi ja sittemmin Tampereen rykmentiksi. Hän toimi rykmentin 3. pataljoonan adjutanttina. Rykmentin tiedotusupseeriksi hänet määrättiin 1. maaliskuuta 1919 ja edelleen 1. kesäkuuta 1919 alkaen 8. komppaniaan nuoremmaksi upseeriksi. Kipinälennätinlaitokseen hänet komennettiin 7. huhtikuuta 1920, josta hänet määrättiin 10. heinäkuuta 1920 päälliköksi Radiokouluun. Santahaminan radioaseman päälliköksi hänet nimitettiin 28. joulukuuta 1921 ja edelleen 1. syyskuuta 1922 Radiojoukkojen talouspäälliköksi ja takaisin Santahaminan radioaseman päälliköksi hän palasi 1. lokakuuta 1924. Radiopataljoonan 2. komppanian päälliköksi hänet siirrettiin 1. toukokuuta 1925, jossa tehtävässä hän oli kunnes erosi vakinaisesta palveluksesta 28. toukokuuta 1926. Sotilasuran jälkeen hän toimi 15. lokakuuta 1926 alkaen Sähkö oy A. E. G:n palveluksessa Helsingissä.[1][2]

Talvi- ja jatkosota

Talvisotaan Eriksson osallistui viestiupseerina JR 11:ssä, osallistuen taisteluihin Länsi-Kannaksella. Jatkosotaan hän osallistui Rannikkopatterin viestikomentajana, josta hän siirtyi jo vuonna 1941 takaisin Sähkö Oy A E G:n palvelukseen, missä toimi aina vuoteen 1953 asti, jolloin astui Kafarek Oy:n palvelukseen. Vuonna 1957 hän siirtyi toiminimi Effoxin palvelukseen, jonka palveluksessa oli aina kuolemaansa asti. Hänet on haudattu Helsinkiin.[2]

Lähteet
  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
  • Suomalainen, Jaakko, Sundvall, Johannes, Olsoni, Emerik ja Jaatinen, Arno (toim.): Suomen jääkärit: toiminta sanoin ja kuvin II, 2. painos. Kuopio: Osakeyhtiö Sotakuvia, 1933.

Viitteet
  1. Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
  3. Suomen jääkärit II 1933: 1161.

        Ylennykset ja kunniamerkit    

    Ylennykset Kunniamerkit
    • Varavääpeli 11. helmikuuta 1918
    • Vänrikki 16. toukokuuta 1919
    • Luutnantti 6. joulukuuta 1920
    • Kapteeni 16. toukokuuta 1924
    • Majuri 1940


    • Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera (1918 ja 1940)
    • Vapaudenmitali 1. lk.
    • Vapaussodan muistomitali soljen kera
    • Talvisodan muistomitali
    • Jääkärimerkki
    • Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.