Paul Danielsson

Paul Berndt Danielsson (21. lokakuuta 1891 Turku – 22. helmikuuta 1988 Helsinki[1]) oli suomalainen pappi ja opettaja.

Danielsson kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1909 ja opiskeli Helsingin yliopistossa. Hänet vihittiin papiksi 1912, jonka jälkeen Danielsson täydensi opintojaan Tübingenin yliopistossa vuonna 1914. Hän työskenteli Suomen Nuorten Kristillisen Liiton matkasihteerinä 1915–1917, Inkoon kappalaisena 1917–1925, Purmon kirkkoherrana 1925–1935 sekä Turun klassillisen lyseon uskonnon ja filosofian lehtorina 1936–1956.[1][2]

Danielsson kuului Inkoon suojeluskuntaan ja toimi sisällissodan jälkeen Tammisaaren vankileirin kasvatusosaston johtajana. Vuodet 1926–1932 hän oli Vaasan suojeluskuntapiirin kenttäpappina[1] Danielson oli myös Inkoon kunnanvaltuuston jäsen 1920–1925 ja Purmon kunnanvaltuuston jäsen 1926–1932.[2]

1930-luvulla Danielsson vaikutti äärioikeistolaisessa Lapuan liikkeessä. Hän oli sen ruotsinkielisiä johtohahmoja, ja piti järjestön suomenruotsalaisille kannattajille suunnatun puheen heinäkuussa 1930 järjestetyllä talonpoikaismarssilla.[3]

Paul Danielssonin poika oli kemisti Ingvar Danielsson.[1]