Paul Chmelewski

Vuoden 1870 tienoilla Chmelewski tuli kirjanpitäjäksi Kytäjän kartanon viinanpolttimoon Nurmijärvelle. Hän vuokrasi 1870-luvun alussa Janakkalassa sijainneen Leppäkosken tiilitehtaan joka toimi Leppäkosken kartanon mailla. 1860-luvun lopulla perustettu tehdas sijaitsi Helsingin ja Hämeenlinnan välisen rautatien varrella. Vuoden 1880 tienoilla Chemelewski hankki omistukseensa Ryttylän tiilitehtaan Hausjärveltä ja hän tuli osakkaaksi 1874 perustetun Jokelan tiilitehtaan omistaneessa Jokela Ab -nimisessä yhtiössä. Chmelewski hankki vuoteen 1882 mennessä kaikki Jokelan tiilitehtaan osakkeet.

Hän myi vuoden 1890 vaiheilla Ryttylän tiilitehtaan ja perusti samaan aikaan uuden tiilitehtaan Espoon Kallvikiin. Jokelan tiilitehdas oli tärkein Chmelewskin tehtaista. Hän uudisti ja laajensi sitä ja suunnitteli, patentoi ja rakennutti tehtaalle tiilien polttoa varten uuden rengasuunin. Tehtaalla siirryttiin myös koneelliseen tiilien lyöntiin aikaisemman käsinlyönnin sijasta. Tehtaan yhteydessä oli lisäksi maatila meijereineen. 1900-luvun alussa Jokelan tiilitehdas oli Suomen suurin kahdeksan miljoonan tiilen vuosituotannollaan. Chmelewski perusti Jokelaan ensimmäisen kansakoulun ja piti kylässä kauppaa ja kestikievaria 1890-luvulla. Hän kustansi myös pappeja pitämään kylässä jumalanpalveluksia. Jokelassa sijaitsi myös Chmelewskin perheen nykyisin Sinisenä talona tunnettu asuintalo. Näihin aikoihin Chmelewski oli mukana wrightiläisen Helsingin Työväenyhdistyksen toiminnassa. Chmelewski sai kauppaneuvoksen arvon 1898.[1][2][3]

Chmelewski oli osakkaana useissa Helsingissä toimineissa rakennusalan yrityksissä kuten Helsingin Asfalttiosakeyhtiössä, Finska Täljstens - Suomen Vuolukivi, Ruoholahden Kaakelitehtaassa ja Helsingin Sementtivalimossa. Hänen liiketoimensa olivat laajimmillaan 1890-luvun lopulla mutta rakennushankkeiden vastoinkäymiset ja epäluotettavat liikekumppanit saivat aikaan sen, että Chmelewski velkaantui pahoin. Lopulta vuonna 1901 hän teki vararikon ja hänen omaisuutensa myytiin pakkohuutokaupalla 1902. Jokelan tiilitehtaan uudeksi omistajaksi tuli F. W. Grönqvist ja myöhemmin sen omisti Johannes Blenner. Tehdas toimi vuoteen 1960 saakka.[1][4]

Vararikon jälkeen Chmelewski asui Espoossa Kallvikin tiilitehtaan yhteydessä sijainneella maatilalla. Liiketoimintaa harjoitettiin Chmelewskin vaimon Anna Chmelewskin nimissä. Tässä vaiheessa vuokrattiin uudelleen Leppäkosken tiilitehdas. Chmelewski kuoli Espoon Kallvikissa 67-vuotiaana vuonna 1915. Kallvikin tiilitehdas toimi vuoteen 1917 saakka.[1][5]

Paul Chmelewski oli naimisissa vuodesta 1878 Sundin kirkkoherran tyttären Anna Justinin kanssa. Heillä oli kolme lasta, joista diplomi-insinööri Henrik Chmelewski (1888–1961) oli Ekonon palveluksessa sähkönjakelun asiantuntijana.[1]

Jokelassa Nukarintien ja Puistotien risteyksessä sijaitsee Paul Chmelewskin mukaan nimetty Chmelewskin puisto. Se on pohjavedellä täyttyneestä entisestä tiilitehtaan savenottokuopasta muodostunut lampi ympäristöineen.[6] Heinäkuussa 2018 Jokelassa paljastettiin Chmelewskin puistossa sijaitseva Paul Chmelewskin muistolaatta, jonka on hankkinut Puolan konsulaatti.[7] Espoon Kallvikiin kaavoitetulla pienellä puistoalueella kulkee Paul Chmelewskin mukaan nimetty polku. [8]