Paul Celan

Paul Celan (alk. Paul Antschel tai Anczel; 23. marraskuuta 1920 Cernăuţi, Romania – huhtikuu 1970 Pariisi, Ranska) oli saksankielinen runoilija.[1]

PaulCelan
Paul Celan vuonna 1938.
Paul Celan vuonna 1938.
Henkilötiedot
Syntynyt23. marraskuuta 1920
Kuolluthuhtikuu 1970
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Äidinkielisaksa
Tuotannon kielisaksa
Esikoisteos Der Sand aus den Urnen, 1948
Pääteokset Mohn und Gedächtnis, 1952,
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.celan-projekt.de
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Ura

Celan syntyi juutalaisperheeseen Bukovinan Cernăuţissa Romaniassa (nyk. Tšernivtsi, Ukraina, saks. Czernowitz). Toisen maailmansodan aikana hänen äitinsä ammuttiin ja hänen isänsä kuoli pilkkukuumeeseen vankileirillä. Celan itse joutui romanialaisille työleireille vuoteen 1944 asti.[2] Celan on merkittävimpiä toisen maailmansodan jälkeisiä saksankielisiä runoilijoita.[3]

Sodan jälkeen Celan muutti Unkarin ja Itävallan kautta Ranskaan ja sai maan kansalaisuuden 1955. Hän työskenteli saksan kielen ja kirjallisuuden opettajana École normale supérieuressä[4] ja kääntäjänä kaikkiaan seitsemästä kielestä[5] ja teki merkittävän uran saksankielisenä runoilijana. Celanin soinnikkaan melodinen runous muuttui vanhemmiten yhä vaikeaselkoisemmaksi, vaikka se toisaalta selvästi heijasti hänen elämänvaiheitaan. Hän uskoi, että hyvä runous pyrkii hiljaiseen kielenkäyttöön, mikä myöhemmin johti hänet epäilemään kielen mahdollisuuksia ilmaisukeinona.[2]

Celan joutui runoilija Yvan Gollin plagiaattisyytöksien kohteeksi, ja nuoruudesta lähtöisin olleiden juutalaisuuteen liittyvien traumojen ohella tämä sai hänet eristäytymään ja masentumaan, ja hän hukuttautui 49-vuotiaana Seineen.lähde?

Ingeborg Bachmannin ja Celanin 2009 julkaistu kirjeenvaihto Herzzeit vuosilta 1948–1961 on herättänyt merkittävää huomiota, sillä se on paljastanut heidän suhteensa paljon tiiviimmäksi kuin aiemmin oli tiedetty. Kriitikkojen silmätikkuina olleet molemmat kirjailijat ovat vasta kuolemansa jälkeen saaneet ansaitsemaansa arvostusta, ja heitä pidetään nykyisin kirjallisen modernismin tienviitoittajina.[6]

Celanin tunnettuja teoksia ovat runokokoelmat Sprachgitter (1959), Die Niemandsrose (1963), Lichtzwang (1970) ja Zeitgehöft (1976)[2] sekä runo ”Kuolemanfuuga”.[1] Suomeksi on julkaistu yksittäisiä runoja, Jukka Koskelaisen kääntämä runovalikoima Niin kuin kivelle puhutaan (1993), Jyrki Kiiskisen suomentama kertomus "Keskustelu vuorella" (2017, "Gespräch im Gebirg", 1959), sekä Riikka Uhligin suomennos Lumen ääni (2021) Celanin viimeisestä painovalmiiksi saattamasta, mutta postuumisti julkaistusta kokoelmasta Schneepart (1971).

Palkinnot ja tunnustukset
  • Förderpreis des Kulturkreises der deutschen Wirtschaft im Bundesverband der Deutschen Industrie 1957[7]
  • Bremer Literaturpreis 1958
  • Georg Büchner -palkinto 1960
  • Großer Kunstpreis des Landes Nordrhein-Westfalen 1964

Suomennetut teokset
  • Niin kuin kivelle puhutaan. Suomentanut Jukka Koskelainen. Helsinki: Tammi, 1993. ISBN 951-31-0172-X.
  • Lumen ääni. (Schneepart). Suomentanut Riikka Johanna Uhlig. Parkko, 2021. ISBN 978-952-7302-07-1
Runot
Pääartikkeli: Luettelo Paul Celanin runojen suomennoksista
  • "Keskustelu vuorella" ("Gespräch im Gebirg"). Suomentanut Jyrki Kiiskinen. Parnasso 2/2017, s. 40–42
Meridiaani-palkintopuhe teoksessa
  • Oi runous. Romantiikan ja modernismin runouskäsityksiä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2000 ISBN 951-746-173-9

Lähteet
  1. Rantala, Risto – Turtia, Kaarina (toim.): Otavan kirjallisuustieto, s. 136–137. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
  2. Zetterberg, Seppo (toim.): Muutosten vuosisata 6, s. 260. WSOY, 1995. ISBN 951-0-18423-3.
  3. Kiiskinen, Jyrki: Runoilijan dialogi. Parnasso, 2017, nro 2, s. 43.
  4. Michelsen, Knud (päätoim.): Bonniers Författarlexikon över utländsk litteratur, s. 174–175. Stockholm: Albert Bonniers Förlag, 2002. ISBN 91-0-057321-3.
  5. Ekman, Michel: Ett mångfacetterad och oavvisligt budskap från 1900-talets katastrofala mentala landskap. Hufvudstadsbladet, 3.4.2021, s. 30–31. Artikkelin maksullinen verkkoversio.. Viitattu 4.4.2021. (ruotsiksi)
  6. Eilittä, Leena: Saksassa kohistaan Bachmannin ja Celanin suhteesta Yle Uutiset. Viitattu 22.6.2009.
  7. 1953–1989 Förderpreise, Ehrengaben. Kulturkreis.eu.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.