Paul Bunyan

Paul Bunyan oli legendan mukaan yli 210 senttimetriä pitkä, väkivahva ja kuuluvaääninen. Metsurina hän oli vertaansa vailla, ja hänen ansiokseen luettiin Pohjois-Dakotan metsien kaataminen ja Yläjärven kaivaminen. Bunyanin leirin kerrottiin olleen Big Onion River -joella, ja hänen sanottiin omistaneen jättimäisen sinisen härän, jolle annettiin jälkikäteen nimeksi ”Babe”.[1]

Vanhat metsurit kertoivat savotoilla tarinoita Bunyanista usein improvisoiden ja liioittelussa toistensa kanssa kilpaillen, tai tulokkaiden herkkäuskoisuutta testatakseen. Ensimmäiset ajoitetut viittaukset Paul Bunyaniin ovat tiettävästi talvelta 1885–1886 Tomahawkin kaupungin pohjoispuolen savotoilta. 1900-luvun alkuun mennessä Bunyanin legenda oli jo tunnettu metsuriyhteisöissä kautta maan. Ensimmäinen sanomalehtimaininta hänestä on vuodelta 1904 Duluth Evening Newsissä, ja vuonna 1910 hänet mainittiin ensimmäisen kerran suurissa kansallisissa sanomalehdissä. Ensimmäiset Bunyania käsittelevät kirjat julkaistiin vuonna 1914, ja autenttisin tarinakokoelma hänestä julkaistiin Transactions of the Wisconsin Academy of Arts, Sciences and Letters -julkaisussa vuonna 1916. Vuosisadan puoliväliin mennessä Bunyanista oli tullut jo hyvin tunnettu hahmo, jota hyödynnettiin laajalti mainonnassa ja markkinoinnissa.[1]

Jotkut tutkijat ovat epäilleet Bunyan-tarinoiden autenttisuutta; esimerkiksi Carleton C. Adams esitti vuonna 1940, että todisteita ei juurikaan ole tarinoiden laajasta esiintymisestä metsurien keskuudessa ennen kuin ne painettiin. Suuri osa tarinoista onkin julkaistu Red River Lumber Company -puuyhtiön markkinointitarkoituksissa 1910- ja 1940-lukujen välillä. Vanhojen metsurien kertomusten mukaan itse hahmo oli kuitenkin olemassa metsurien kansanperinteessä jo 1800-luvulla. Suuri osa legendasta on silti mahdollisesti vasta 1900-luvun kirjoittajien keksimää.[2]