Paul Angerer

Paul Angerer (16. toukokuuta 1927 – 25. heinäkuuta 2017) oli itävaltalainen kapellimestari, säveltäjä, viulisti ja alttoviulisti.[1][2]

Angerer pääsi 14-vuotiaana Wienin musiikkiakatemiaan, josta valmistui vuonna 1946. Hän työllistyi pian Wienin sinfoniaorkesterin alttoviulistina. Vuonna 1948 hän sai mitalin Geneven kansainvälisessä musiikkikilpailussa, ja vuosina 1948–1953 hän soitti Orchestre de la Suisse Romandessa. Vuonna 1953 Angerer palasi Wienin sinfoniaorkesteriin ensimmäisenä alttoviulistina. Vuosi myöhemmin hän lähetti urkusävellyksensä kansainväliseen musiikkikilpailuun Haarlemiin ja sai ensipalkinnon.[2]

Vuonna 1956 Angerer hyväksyi nimityksen Wienin kamariorkesterin kapellimestariksi. Hän sai vastuulleen myös toisen tehtävän Burgtheaterin kapellimestarina vuonna 1960. Wienin kamariorkesteria hän johti vuoteen 1963 ja Burgtheateria vuoteen 1964. Vuonna 1964 hän sai Bonnin oopperan pääkapellimestarin aseman. Vuodesta 1966 Angerer johti kahden vuoden ajan Ulmin oopperaa, ja vuosina 1968–1972 hän toimi Salzburger Landestheaterin musiikillisena johtajana. Vuonna 1972 hän otti vastaan Pforzheimin kamariorkesterin johtopaikan. Tästä tehtävästä hän lähti vuonna 1982. Sittemmin Angerer toimi vain vierailevana kapellimestarina ja opetti Wienin musiikkiyliopistossa, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1992.[2]

Angerer teki säännöllisesti levytyksiä. Hänen yhteistyökumppaneihinsa solisteina kuuluivat muiden muassa pianisti Alfred Brendel ja oboisti Lajos Lencsés. Säveltäjänä Angerer sai vaikutteita Paul Hindemithiltä. Hänen tuotantoonsa kuuluu ooppera-, teatteri-, orkesteri- ja kamarimusiikkia sekä oratorioita ja messuja.[2]