Pat Buchanan

Pat Buchanan syntyi yhdeksänlapsiseen katoliseen perheeseen Washington DC:ssä. Hänet kastettiin Patrick Joseph Buchananiksi. Hän opiskeli nuorena katolisissa kouluissa ja valmistui vuonna 1961 Georgetownin yliopistosta pääaineinaan englanti ja filosofia. Vuonna 1962 hän sai maisterintutkinnon journalismista Columbian yliopistosta. Buchanan oli varhainen Richard Nixonin poliittisen paluun tukija ja alkoi vuonna 1966 työskennellä Nixonin kampanjassa,[1] pääasiassa vastustajien tutkijana. Kun Nixonista tuli presidentti vuonna 1969, Buchanan työskenteli Valkoisessa talossa avustajana ja Nixonin ja varapresidentti Spiro Agnewin puheenkirjoittajana.[2]

Nixonin erotessa vuonna 1974 Buchanan jatkoi hetkellisesti samoissa tehtävissä uuden presidentin Gerald Fordin alaisuudessa lopettaen tehtävät kuitenkin myöhemmin samana vuonna. Lähdettyään Valkoisesta talosta Buchanan aloitti työskentelyn kolumnistina ja aloitti säännölliset vierailut television asiaohjelmissa kommentaattorina. Myöhemmin Ronald Reaganin toisella presidenttikaudella Buchanan palasi työskentelemään Valkoiseen taloon vuosien 1985 ja 1987 ajaksi.[2]

Buchanan on tyypillisesti kuvailtu oikeistolaiseksi ja joskus jopa äärioikeistolaiseksi, mutta tämä on melko yksioikoinen näkemys hänen edustamistaan mielipiteistä. Hänen mielipiteissään on vahvasti mukana populismia ja hän kannattaa vankasti protektionismia Yhdysvaltojen työpaikkojen ja talouden suojelemiseksi. Hän on vahvasti vastustanut Persianlahden sotaa vuonna 1991 kuten myös vuonna 2003 alkanutta Irakin sotaa. Buchanan omaksui kylmän sodan päätteeksi vakaan sodanvastaisen asenteen. Hän on konservatiivi lähes jokaisen sosiaalisen asian suhteen.^lähde?

Buchanan kuvaa itseään perinteiseksi konservatiiviksi. Hänen katsotaan edustavan paleokonservatismia nykyään Republikaanisessa puolueessa vallalla olevan uuskonservatismin sijaan.[3] Vaikka Buchanan on ollut pitkäaikainen Republikaanisen puolueen kannattaja ja jäsen, niin hän on ollut viime vuosina äärimmäisen kriittinen puolueen nykylinjaa kohtaan. Hän katsoo puolueen hylänneen vanhat periaatteensa uuskonservatismin vuoksi. Useat hänen mielipiteensä ovat samassa linjassa 1900-luvun alkupuolen republikaanien kanssa.^lähde?

Buchanan kuvaa monikulttuurisuutta hyökkäykseksi angloamerikkalaista kulttuuriperintöä vastaan ja kannattaa Yhdysvaltoihin suuntautuvan siirtolaisuuden vähentämistä. Hän on sanonut homoseksuaalisuuden johtavan yhteiskunnan mädäntymiseen ja johtavan yhteiskunnan perusyksikön perheen romahtamiseen. Buchanan vastustaa aborttia myös niissä tapauksissa, missä raskaus on saanut alkunsa raiskauksesta tai insestistä. Hän kannattaa rukoilemisen sallimista julkisissa kouluissa. Hän puolustaa myös monien valtion virastojen sulkemista ja tasaveromallin kansallista käyttöönottoa.^lähde?

Buchanan kannattaa Yhdysvaltojen vetäytymistä monista sopimuksista mitkä eivät palvele Yhdysvaltojen etuja, kuten yksipuoliset puolustussopimukset, jotka velvoittavat Yhdysvaltojen puolustavan muita maita, mutta ei päinvastoin.[4]

Vastoin monien muiden nykypäin konservatiivien ajatuksia, Buchanan vastustaa vapaakauppaa ja Yhdysvaltojen nykyistä ulkopolitiikkaa. Hän kannattaa eroamista NAFTA:sta ja tuontitullien nostamista kotimaisen teollisuuden suojelemiseksi. Buchanan on ollut erittäin kriittinen Yhdysvaltojen Israelille antamaa vankkumatonta tukea kohtaan.^lähde?

Buchanan on ollut kriittinen Bushin hallintoa kohtaan sanoen sen sekaantuvan maailman asioihin siinä määrin, että se on alkanut käytännössä toteuttaa imperialismia. Hän uskoo terrorismin kohdistuvan Yhdysvaltoja vastaan heidän omien tekojensa vuoksi ja uskoo ihmisten vihaavan Yhdysvaltoja juuri sen tekojen vuoksi, ei sen vuoksi mitä Yhdysvallat edustaa.^lähde?

Vaikka Buchanan kannattaa yleisesti ottaen eristäytyvää ulkopolitiikkaa, niin kylmän sodan ja Vietnamin sodan aikana hän kiihkeästi kannatti Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa perustellen kantaansa siten, että kommunismi muodosti vakavan uhan amerikkalaiselle elämäntavalle.^lähde?

Vuonna 1999 julkaistussa kirjassaan Buchanan kyseenalaisti Yhdysvaltojen osallistumisen toiseen maailmansotaan, minkä jälkeen hänet rohkaistiin eroamaan Republikaanisesta puolueesta.[1]

Pat Buchanan on pyrkinyt presidentiksi kolme kertaa. Hänen kampanjansa on aina perustunut protektionismille, siirtolaisuuden vähentämiselle ja monikulttuurisuuden, aborttilakien ja homojen oikeuksien vastustukselle.^lähde?

Vuonna 1992 Buchanan menestyksettä haastoi istuvan presidentin George H. W. Bushin republikaanisen puolueen järjestämässä esivaalissa. Buchanan sai esivaaleissa kolme miljoonaa ääntä ja monet pitävät hänen vahvaa menestystään syynä sille, että Bush joutui käymään kampanjaansa enemmän konservatiivisten arvojen pohjalta kuin vuonna 1988. Kärsittyään tappion esivaaleissa Buchanan antoi tukensa Bushille ja piti ristiriitaisen puheen vuoden 1992 republikaanien puoluekokouksessa. Buchananin puheen on katsottu vieraannuttaneen maltillisemmat äänestäjät ja siten vaikuttaneen Bushin tappioon ja Bill Clintonin voittoon.^lähde?

Vuonna 1996 Buchanan taas pyrki saamaan republikaanien esivaaleissa nimityksen presidenttiehdokkaaksi. Tällä kertaa hän perusti kampanjansa vapaakauppa-alue NAFTAn vastustamiselle. Vastaehdokas Bob Dole voitti lopulta ehdokkuuden, mutta Buchananin menestys oli taas vahva ja hän sai kokonaisuudessaan 21 prosenttia esivaaleissa annetuista äänistä.^lähde?

Lähdettyään republikaanisesta puolueesta lokakuussa 1999 Buchanan pyrki presidentiksi vuonna 2000 reformipuolueen ehdokkaana, mutta hänen mielipiteensä vieraannuttivat monet puolueen kannattajista ja menestys vaaleissa jäi vaatimattomaksi. Buchanan sai vain noin 0,4 prosenttia kaikista annetuista äänistä.^lähde?

• Mykkänen, Pekka: Valkoisemman Amerikan asialla. Helsingin Sanomat 10.12.2006.