Patrice Carteron

Carteron aloitti pelaajauransa 1990 Stade Briochinissa, josta hän siirtyi 1992 Stade Lavallois’hon. Kahden hyvän kauden jälkeen Carteron siirtyi Stade Rennais'hen 1994 ja teki seurassa debyyttinsä Ranskan liigassa heinäkuun lopussa 1994. Carteron edusti Rennes'tä kolme kautta, kunnes siirtyi Olympique Lyonnais’hen. Hän pelasi Bernard Lacomben valmentamassa seurassa juuri ennen sen menestysdynastian alkua ja siirtyi kesällä 2000 arkkivihollisen AS Saint-Étiennen puolustukseen.

Ensimmäinen kausi ASSE:ssa oli Carteron'lle vaikea ja kevään 2001 hän pelasikin lainalla englantilaisseura Sunderlandissa. Hän palasi lyhyen lainapestinsä jälkeen takaisin ASSEen, joka putosi kauden 2000–2001 jälkeen Division 2:een. Alempi sarjataso tarjosi Carteron'lle mahdollisuuden palata pelaavaan kokoonpanoon ja hän edustikin seuraa menestyksekkäästi seuraavat neljä vuotta. Kaudella 2003–2004 Carteron oli mukana juhlimassa Ligue 2:n mestaruutta ja paluuta liigatasolle. Kokenut puolustaja pelasi vielä kauden 2004–2005 ASSEssa, kunnes siirtyi Nationalissa pelanneeseen AS Cannesiin, jossa lopetti uransa vuonna 2007.

Valmennusuransa Carteron aloitti AS Cannesin peräsimessä toukokuussa 2007. Ensimmäinen pesti jäi lyhyeksi, kun Stéphane Paillesta tuli valmentaja jo kesäkuussa. Paillen saatua potkut maaliskuussa 2008 palasi Carteron seuran peräsimeen. Hän valmensi seuraa kesään 2009 saakka, kunnes sai väistyä Albert Emonin tieltä. [1]

Carteron ei jäänyt kuitenkaan työttömäksi, vaan siirtyi jo kesäkuun lopussa 2009 sarjatasoa korkeammalla pelanneen Dijon FCO:n päävalmentajaksi. [2] Ensimmäinen kausi toi Carteron'n miehistölle yhdeksännen sijan. Läpimurtonsa Carteron teki kuitenkin kaudella 2010/11 luotsaamalla Dijonin lopulta Ligue 2:ssa kolmanneksi ja historialliseen nousuun pääsarjatasolle. [3]

Carteron'n debyyttikausi pääsarjatasolla ei lopulta tuonut toivottua tulosta. Hyvän syyskauden jälkeen Dijon'n otteet liigassa heikentyivät ja lopulta joukkueen kausi päättyi murheelliseen 5–0 tappioon Stade Rennes'lle ja putoamiseen takaisin Ligue 2:een. Kauden jälkeen Carteron jätti tehtävänsä seuran päävalmentajana. [4]

Heinäkuussa 2012 Carteron siirtyi Malin maajoukkueen päävalmentajaksi. [5] Hän vei Malin vuoden 2013 Afrikan-mestaruuskisoihin, jossa se saavutti pronssia voitettuaan Ghanan 3–1. Toukokuun lopussa 2013 hänestä tuli Kongon demokraattisen tasavallan pääsarjassa pelaavan TP Mazemben päävalmentaja. [6] Hän valmensi Malin maajoukkuetta MM2014-karsintojen loppuun. [7] Carteronin johdolla Mazembe voitti kaksi perättäistä Kongon mestaruutta. Vuonna 2015 joukkue eteni Afrikan Mestarien liigassa loppuotteluun. Kaksiosaisessa finaalissa Mazembe voitti USM Algerin yhteismaalein 4–1 ja voitti mestaruuden viiden vuoden tauon jälkeen. [8] Tammikuussa 2016 kerrottiin, ettei Carteron jatka Mazemben päävalmentajana. [9]

Pian Mazembesta lähtönsä jälkeen Carteronista tuli Egyptin Valioliigassa pelanneen Wadi Deglan päävalmentaja.[10] Carteronin johdolla Wadi Degla kipusi putoamiskamppailusta peräti neljänneksi jääden vain pisteen CAF Confederation Cupiin oikeuttavasta kolmossijasta. Hän teki jo maaliskuussa 2016 seuran kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen.[11] Joukkueen peliesitykset vuonna 2016 jäivät kuitenkin odotuksia heikommiksi ja Wadi Degla erotti Carteronin marraskuussa 2016.[12]

Helmikuussa 2017 Carteron aloitti Saudi-Arabian Valioliigassa neljäntenä majailleen Al-Nassrin päävalmentajana.[13] Carteronin johdolla Al Nassr paransi sijoitustaan pykälällä ja päätti kautensa kolmanteen sijaan. Toukokuun lopussa 2017 Carteron jätti Al Nassrin ja siirtyi Yhdysvaltojen USL-liigassa pelaavan Phoenix Risingin päävalmentajaksi.[14]

Kesäkuussa 2018 Carteron jätti Phoenixin ja siirtyi egyptiläisen Al-Ahlin päävalmentajaksi.[15] Carteronin johdolla Al-Ahli hävisi Afrikan Mestarien liigan loppuottelun ja putosi myös Arabian Mestarien liigassa jatkosta. Seura erotti Carteronin marraskuussa 2018.[16]

Tammikuussa 2019 Carteronin ura jatkui marokkolaisen Raja Casablancan päävalmentajana. Hän luotsasi seuran CAF Super Cupin mestariksi.[17] Hän sai potkut seurasta marraskuussa 2019. Joulukuussa 2019 hän palasi Egyptiin, tällä kertaa Zamalekin päävalmentajaksi.[18] Hän luotsasi Zamalekin CAF Super Cupin mestariksi 2020 ja voitti myös Egyptin supercupin mestaruuden. Hän erosi tehtävästään syyskuussa 2020.[19] Zamalekista lähtönsä jälkeen Carteronin ura jatkui Saudi-Arabiassa Al Taawounin päävalmentajana.[20] Hän jätti joukkueen maaliskuussa 2021 ja palasi Zamalekin päävalmentajaksi.[21] Hän luotsasi joukkueen kauden päätteeksi Egyptin mestaruuteen.[22] Hän jätti joukkueen helmikuussa 2022.[23]

Maaliskuussa 2022 Carteronista tuli saudiarabialaisen Ettifaqin päävalmentaja.[24]