Patric Kjellberg

Kjellbergin kasvattajaseura on Rosersberg/Arlanda 73 HC.[2] Hän siirtyi myöhemmin juniorina Falu IF:ään, jossa Kjellberg pelasi ensimmäiset pelinsä aikuisten sarjoissa I-divisioonassa kaudella 1985–1986. Hän pelasi joukkueessa viisi ottelua tehden kaksi syöttöpistettä. Varsinainen tulokaskaudellaan 1986–1987 Kjellberg teki 32 ottelussa tehopisteet 11+13=24.[3] Montréal Canadiens varasi hänet 83. pelaajana NHL:n vuoden 1988 varaustilaisuudessa.[4]

Kaudeksi 1988–1989 Kjellberg siirtyi sarjatasoa ylemmäs Elitserieniin AIK:n joukkueeseen. Ensimmäisellä Elitserien-kaudellaan hän teki 25 runkosarjaottelussa tehopisteet 7+8=15. Neljännellä Elitserien-kaudellaan, 1991–1992 Kjellberg teki runkosarjassa tehopisteet 20+13=33.[4] Hän oli AIK:n paras maalintekijä ja toiseksi paras pistemies sekä koko Elitserienin seitsemänneksi paras maalintekijä HV71:n Ove Thörnbergin ja Färjestadsin Staffan Lundhin kanssa.[5]

Kjellberg siirtyi kaudeksi 1992–1993 Montréal Canadiensin organisaatioon. Hän pelasi lähes koko kauden sen farmijoukkue Fredericton Canadiensissa, AHL:ssä, mutta Kjellberg debytoi myös NHL:ssä, jossa hän pelasi seitsemän ottelua ilman tehopisteitä. Kjellberg palasi kuitenkin kaudeksi 1993–1994 Elitserieniin ja siirtyi HV71:een.[4] Hän oli tehopisteillä 11+17=28 joukkueen paras syöttäjä ja toiseksi paras pistemies Stefan Örnskogin jälkeen.[6] Kjellbergin seuraava kausi 1994–1995 päättyi vain 29 runkosarjaotteluun loukkaantumisen takia. Hän kuitenkin voitti Ruotsinmestaruuden keväällä 1995.

Vuodet 1995–1998 Kjellberg pelasi Djurgårdens IF:ssä.[4] Hän oli kaudella 1996–1997 tehopisteillä 29+11=40 koko Elitserienin runkosarjan maalipörssin toinen Brynäsin Jevgeni Davidovin jälkeen. Pistepörssissä Kjellberg sijoittui kymmenenneksi.[7] Seuraavalla kaudella 1997–1998 hän teki tehopisteillä 30+18=48 Elitserienin yhden kauden piste-ennätyksensä.[4] Kjellberg voitti Elitserienin maalipörssin ja sijoittui pistepörssissä toiseksi Frölundan Ville Peltosen jälkeen.[8] Hän voitti kauden päätteeksi myös Elitserien-hopeaa sekä liigan herrasmiespelaajalle myönnettävän Rinkers Riddaren.[2]

Kaudeksi 1998–1999 Kjellberg palasi NHL:ään tehdessään sopimuksen uutena joukkueena liigaan liittyneen Nashville Predatorsin kanssa. Hän ei pelannut kauden aikana farmijoukkueessa. Ensimmäisellä kokonaisella NHL-kaudellaan hän teki 71 runkosarjaottelussa tehopisteet 11+20=31. Seuraavalla kaudella 1999–2000 Kjellberg teki NHL:n yhden kauden piste-ennätyksensä tehopistein 23+23=46,[4] joilla hän oli Nashvillen toiseksi paras pistemies Cliff Ronningin jälkeen.[9] Kaudella 2000–2001 tehdyillä tehopisteillä 14+31=45 hän oli joukkueen sisäisen pistepörssin kolmas.[10]

Nashville myi Kjellbergin marraskuussa 2001 Mighty Ducks of Anaheimiin, josta seura sai vaihdossa Petr Tenkrátin.[3] Kjellbergin uran viimeisen NHL-kauden 2002–2003 päätteeksi Anaheim eteni aina Stanley Cup -finaaleihin asti, mutta New Jersey Devils voitti ottelusarjan voitoin 4–3.[4] Kjellberg jätti joukkueensa kuitenkin jo kymmenen pudotuspeliottelun jälkeen henkilökohtaisiin syihin vedoten.[11] Hän ilmoitti uransa lopettamisesta kesäkuussa 2003.

Kjellberg oli voittamassa Ruotsille olympiakultaa Lillehammerista 1994. Hän pelasi olympialaisissa myös Albertvillessä 1992 ja Naganossa 1998. Kjellberg pelasi MM-kilpailuissa vuosina 1992 ja 1998 voittaen molemmissa turnauksissa maailmanmestaruuden.[2]

Kjellberg voitti myös alle 20-vuotiaiden MM-hopeaa vuonna 1989 ja alle 18-vuotiaiden Euroopanmestaruuden vuonna 1987. Jälkimmäisenä mainitussa turnauksessa hänet valittiin turnauksen tähdistökentälliseen.[2]