Pat Rice

Belfastissa syntynyt Rice varttui Lontoon vilinässä ja hankki jalkapalloilijan kannuksensa Arsenalissa. Hän aloitti peliuransa 1964 ja siirtyi ammattilaiseksi kaksi vuotta myöhemmin. Rice debytoi Arsenalin edustusjoukkueessa Englannin liigacupin ottelussa Burnleya vastaan joulukuussa 1967.

Rice pelasi oikeana pakkina, muttei onnistunut ensimmäisten kausiensa aikana nousemaan Arsenalin avausmiehistöön eikä ollut mukana Messucupin 1970 voittaneessa Arsenal-miehistössä. Pohjois-Irlannin maajoukkueessa Rice debytoi syyskuussa 1968 ottelussa Israelia vastaan.

Odotus kuitenkin palkittiin ja kaudella 1970–71 Ricelle avautui vihdoin tie Arsenalin avauskokoonpanoon, kun aikaisemmin oikean pakin tontilla häärinyt Peter Storey siirtyi keskikentälle. Kausi toi Arsenalille tuplamestaruuden Englannin kentillä ja Rice pääsi pelaamaan lähes kaikki kauden ottelut.

Rice oli Arsenalin avausmiehistössä ykkösvaihtoehto omalla pelipaikallaan koko 1970-luvun ajan. Kolmena kautena hän uurasti kentällä kaikissa Arsenalin otteluissa. 1977 hän nousi joukkueen kapteeniksi ja pääsi nostamaan FA Cupin mestaruuskannun ilmaan 1979. Rice on ainoa pelaaja, joka esiintyi kaikissa Arsenalin viidessä FA Cupin finaalissa vuosien 1971–1980 välillä. Hän oli myös kapteenin ominaisuudessa johtamassa Arsenalin peliä tappiollisessa Cup-voittajien Cupin finaalissa 1980.

Rice jätti Arsenalin kauden 1979–80 jälkeen pelattuaan Tykkimiehissä kaikkiaan 528 ottelua. Rice pelasi uransa viimeiset vuodet Watfordissa ja oli auttamassa seuran nousussa pääsarjatasolle 1981–82. Hän lopetti uransa Watfordissa kapteenina kauden 1983–84 jälkeen.

Maajoukkuetasolla Rice pelasi kaikkiaan 49 A-maaottelua.[1] Hänen uransa viimeiseksi otteluksi jäi 5–1 tappioon päättynyt Englanti-ottelu lokakuussa 1979.

Rice aloitti valmennusuransa Arsenalin juniorijoukkueen luotsina 1984. 12 vuotta kestäneen pestinsä aikana Rice johdatti Arsenal-juniorit kahteen nuorten FA Cupin voittoon 1988 ja 1994. Syyskuussa 1996 hän nousi Arsenalin väliaikaiseksi päävalmentajaksi. Ricen johdolla Arsenal pelasi kolme ottelua Englannin Valioliigassa ja voitti ne kaikki. Lisäksi Rice luotsasi Tykkimiehiä tappiollisessa UEFA Cupin ottelussa Borussia Mönchengladbachia vastaan.

Arsène Wenger tuli Arsenalin päävalmentajaksi syyskuun 1996 lopulla ja Ricen pesti päävalmentajana päättyi. Hän jatkoi uraansa Wengerin apulaisvalmentajan ja on ollut mukana luotsaamassa Arsenalia 1990- ja 2000-lukujen menestykseen, jossa kaudet 1997–98 ja 2001–02 toivat tuplamestaruudet ja kausi 2003–04 päättyi Arsenalin liigamestaruuteen tappiotta.

Toukokuussa 2012 Arsenal ilmoitti Ricen jäävän eläkkeelle valmennustehtävistä kauden jälkeen. [2]

Uutena vuonna 2013 Rice lyötiin Brittiläisen imperiumin ritarikunnan jäseneksi (MBE). [3] Marraskuussa 2013 kerrottiin, että Rice oli joutunut sairaalahoitoon syövän vuoksi. [4]