Pat LaBarbera
Pascel Emmanuel "Pat" LaBarbera (s. 7. huhtikuuta 1944 Mt Morris, New York) on yhdysvaltalaissyntyinen, kanadalaistunut jazzmusiikin saksofonisti ja -säveltäjä sekä musiikkipedagogi. Hänen ensimmäinen opettajansa oli hänen klarinetisti-isänsä Joseph; myös veljet Joe ja John ovat jazzmuusikoita.[1]
LaBarberan muita opettajia olivat Joe Viola, Don Menza ja Joe Allard (saksofoni), Joe Henderson, Lee Konitz ja Warne Marsh (improvisointi) sekä Bernie Piltch (huilu). LaBarbera opiskeli myös sovitusta ja sävellystä Berklee College of Musicissa vuosina 1964–1967, minkä jälklen hän kiersi vuoteen 1974 Buddy Richin big bandin kanssa. Vuonna 1974 hän asettui Torontoon, ja vuonna 1975 hän liittyi Elvin Jonesin Jazz Machine -kokoonpanoon. Hän on opettanut eri yliopistoissa ja yksityisesti. Hänen oppilaidensa joukossa ovat olleet Ron Allen, Rob Bonisolo, Ralph Bowen, Alex Dean, Vern Dorge, Ken Fornetran, Jeff Johnson, Kirk MacDonald, Mike Murley, Mike Sim, Roy Styffe ja Perry White. Vuosina 1980–1984 LaBarbera toimi Canadian Musician -lehden kolumnistina.[1]
LaBarbera on kiertänyt paitsi Euroopassa ja Japanissa, myös Etelä-Amerikassa. Hän on ottanut tyyliinsä vaikutteita John Coltranelta. Hänellä on oma kvartettinsa, jossa on toiminut myös pianisti George McFetridge. Hän on tehnyt yhteistyötä trumpetisti Sam Noton ja sellaisten yhdysvaltalaismuusikoiden kuin Red Rodneyn ja Chet Bakerin kanssa. Vuonna 1989 hän johti Irlannin-kiertueella Four in One -kvartettia. Elvin Jones on levyttänyt useita LaBarberan sävellyksistä ("Necessary Evil", "October's Child", "Minor Blues", "Familiar Ground").[1]