Passiivi

Alun perin latinan termi passivum kehitettiin kuvaamaan latinan kielioppia, ja sitä kautta termi on levinnyt kuvaamaan myös muiden kielten vastaavia rakenteita. Latinassa passiivi muodostettiin taivuttamalla sanaa persoonamuodoissa, esimerkiksi amo ’rakastan’ → amor 'minua rakastetaan' ja amas ’rakastat’ → amaris ’sinua rakastetaan’. Monissa nykyisissä indoerooppalaisissa kielissä passiivi muodostetaan perifrastisesti. Esimerkiksi englannissa ja ranskassa se saadaan verbien be ja être persoonassa taivutettuilla muodoilla ja partisiipin perfektillä:

• The house is sold. (Talo myydään.) Pitää kuitenkin huomata, että lauseella on kaksoismerkitys. Sekaannusten välttämiseksi pitäisi lauseeseen futuurisessa merkityksessä lisätä sana will. Esimerkiksi The house will be sold. (Talo tullaan myymään.)
• La maison est vendue.

Ruotsissa passiivi muodostetaan -s-päätteellä, mutta vastaavassa merkityksessä voidaan käyttää myös liittomuotoa, jonka muodostavat apuverbi vara tai bli sekä pääverbin partisiippi:

• Huset säljs.
• Huset blir såld.

Suomen kielessä passiivia on perinteisesti pidetty verbin pääluokkana, joka ilmaisee epämääräisen persoonan suorittamaa tekemistä (esimerkiksi tehdään, puhuttiin, on luettu, tultaisiin). Passiivia voidaan kutsua myös neljänneksi persoonaksi. Silloin passiivi nähdään verbin subjektittomana persoonamuotona. [1] Aktiivissa taas tekijä mainitaan.

• Esimerkki passiivilauseesta: Aamulla syödään aamiainen.
• Esimerkki aktiivilauseesta: Pasi syö aamiaisen.

Suomessa ja virossa passiivi muodostetaan käyttämällä erillistä verbin taivutusmuotoa.

• Sanotaan, että…

Suomen passiivi (oikeastaan "neljäs persoona") eroaa indoeurooppalaisten kielten passiiveista siinä, että siihen ei liity subjektia vaan objekti. Esimerkiksi lauseessa Aamiainen syödään aamulla sana aamiainen käsitetään objektiksi, ei subjektiksi. Lisäksi suomen passiivi voidaan muodostaa myös intransitiiviverbeistä, esimerkiksi Lapissa vaelletaan. Suomen passiivi eroaa indoeurooppalaisten kielten passiivista myös siinä, että sen käyttö edellyttää, että sen kuvaamalla tapahtumalla on persoonallinen tekijä. Esimerkiksi jos sanotaan portti avattiin, se tarkoittaa, että elävä olento, yleensä ihminen, on avannut portin. Jos esimerkiksi tuuli on puhaltanut portin auki, ei käytetä passiivimuotoa, vaan sanotaan esimerkiksi portti avautui. Kielihistoriallisesti tämä u-aineksinen johdos, nimeltään u-automatiivi, on uralilaisten kielten alkuperäinen passiivi – nykyinen persoonamuotoinen passiivi lienee kehittynyt germaanisten kielten vaikutuksesta.[2]

Kielen varhaisemmassa kehitysvaiheessa (u-automatiiviksi periytyneillä verbimuodoilla) suomenkin passiiviin on voinut liittyä agenttimuotoinen (vrt. the house was sold by the man) subjekti, ja siitä johtuu, että passiivin objektin akkusatiivimuoto on nominatiivin kaltainen paitsi niillä pronomineilla, joilla on t-loppuinen akkusatiivimuoto: Näen kirjan, mutta Kirja nähdään.

• Nykysuomen käsikirja, osio Kielioppi ja kielenopas.