Pasilan virastokeskus

Pasilan virastokeskus on Helsingin Itä-Pasilassa sijaitseva valtion virastotalo, jota hallinnoi Senaatti-kiinteistöt. Rakennuksessa on kahdeksan maanpäällistä ja lisäksi neljä maanalaista kerrosta.[1]

Pasilan virastokeskus

Virastokeskuksen etelänpuoleiset siipirakennukset lounaasta.
Osoite Ratapihantie 7, Itä-Pasila, Helsinki
Koordinaatit 60°11′57″N, 024°56′10″E
Rakennustyyppi virastorakennus
Valmistumisvuosi 1982
Suunnittelija Arkkitehtitoimisto Castrén–Jauhiainen–Nuuttila
Rakennuttaja Rakennushallitus
Omistaja Senaatti-kiinteistöt
Kerrosluku 8 (+4 maanalaista kerrosta)
Kerrosala 71 000 m²
Tilavuus 432 000 m³
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Neljän korttelin alueelle levittäytyvän virastokeskuksen rakennutti Rakennushallitus ja suunnitteli arkkitehtitoimisto Castrén–Jauhiainen–Nuuttila. Rakennus valmistui vuonna 1982.[1] Sen suunnittelu oli aloitettu jo kymmenisen vuotta aikaisemmin[2] ja harjannostajaisia vietetty 1978.[3] Rakennuksen itä–länsi-suuntaiseen pääosaan liittyy kuusi siipeä, joiden väliin jää neljä avointa sisäpihaa. Kolossaalisen rakennuksen läpi kulkee kaksi rinnakkaista jalankulkuväylää, jotka muodostavat Opastinsilta-nimisen kadun länsipään. Talon läpi kulkevista jalankulkuväylistä eteläisempi muutettiin vuonna 2003 Aurinkoraitti-nimiseksi katetuksi ja lämmitetyksi sisätilaksi.[4] Opastinsilta jatkuu virastokeskuksen länsipuolella kahtena Ratapihantien ylittävänä rinnakkaisena katettuna kävelysiltana, jotka yhdistävät virastokeskuksen Pasilan rautatieasemaan.

Virastokeskuksen tilavuus on 432 000 m³, sen kerrosala on 71 000 m² ja se suunniteltiin 2 500 työntekijälle.[1] Vastavalmistuneeseen virastokeskukseen muuttivat vuosina 1981–1982 muun muassa Tie- ja vesirakennushallitus, Uudenmaan piirirakennustoimisto, Uudenmaan lääninverovirasto, maanmittaushallitus, liikevaihtoverotoimisto, Topografikunta, Posti, Postipankki ja maanmittaushallituksen karttapaino.[3]

Virastokeskuksen veistoskilpailun voitti vuonna 1978 Matti Koskelan sekä Markku ja Pirkko Viitasalon teos Konstruktio 2000, jota kutsutaan myös nimellä Himmeli. Yhdellä virastokeskuksen neljästä sisäpihasta sijaitseva veistos paljastettiin vuonna 1982.[5] Toisella sisäpihalla sijaitsee samana vuonna paljastettu Maija Nuotion veistos Vesileikki, johon kuuluu kaksi vesialtaan ylle sijoitettua alastonta naishahmoa.[6]

Katso myös

Lähteet
  1. Keski-Pasilan keskustakorttelin suunnittelu- ja toteutuskilpailu, Suunnitteluohjelma (pdf) (sivut 10-11) 14.10.2010. Pasilaone (Helsingin kaupunki ja Senaatti-kiinteistöt Oy). Viitattu 11.5.2016.
  2. CJN Projektiluettelo 1964–2011 (pdf) Arkkitehtitoimisto CJN Oy. Viitattu 4.4.2013. [vanhentunut linkki]
  3. Hänninen, Reijo & Jokela, Markku & Aavaharju, Harri: Merkittäviä rakennushankkeita Granlundin historiassa (pdf) (sivut 167–169) 2010. Insinööritoimisto Olof Granlund Oy. Arkistoitu 24.11.2015. Viitattu 4.4.2013.
  4. Vuoden 2003 rakennushanke ja Rakentamisen taidonnäyte julkistettiin 23.4.2004. Senaatti-kiinteistöt. Viitattu 11.5.2016.
  5. Konstruktio 2000 Helsingin kaupungin taidemuseo. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 4.4.2013.
  6. Antero Rautio: Löytöretki muistomerkeille, s. 225. Edita, Helsinki 2006.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.