Partisiippi

Partisiippi eli laatutapa on verbin infiniittinen eli nominaalinen muoto, jolla on sekä verbin että adjektiivin ominaisuuksia. Suomen kielessä on kuusi partisiippimuotoa: kolme aktiivin ja kaksi passiivin partisiippia sekä yksi kieltopartisiippi. Partisiippeja käytetään muun muassa adjektiivien tavoin.[1] Partisiipit taipuvat sijamuodoissa kuten muutkin nominit.

Monissa eurooppalaisissa kielissä perfekti on liittomuoto, jonka muodostavat apuverbi sekä pääverbin partisiippi.

Suomi

Aktiivin partisiipit:

  1. I partisiippi eli VA-partisiippi (laulava, tekevä). Monet aktiivin VA-partisiipit ovat leksikaalistuneet adjektiiveiksi, ja ne saavatkin adjektiivin tavoin esimerkiksi komparatiivi- eli astemääritteitä[2]. Partisiipit erottaa kuitenkin adjektiiveista siten, että partisiipin voi korvata relatiivisivulauseella. Esimerkiksi Laulava lintu ~ Lintu, joka laulaa
  2. II partisiippi eli NUT-partisiippi (laulanut, tehnyt)
  3. MA-partisiippi eli agenttipartisiippi (laulama, tekemä)

Passiivin partisiipit:

  1. I partisiippi eli VA-partisiippi (laulettava, tehtävä)
  2. II partisiippi eli TU-partisiippi (laulettu, tehty)

Kieltopartisiippi (laulamaton, tekemätön)

Laulaa-verbin partisiipit
NimitysI partisiippiII partisiippiIII partisiippiIV partisiippiV partisiippiVI partisiippi
TunnusVANUTMA (agenttipartisiippi)VA (passiivi)TU (passiivi)Kieltopartisiippi
Sijat ja luvutyks.mon.yks.mon.yks.mon.yks.mon.yks.mon.yks.mon.
Nominatiivilaulavalaulavatlaulanutlaulaneetlaulamalaulamatlaulettavalaulettavatlaulettulauletutlaulamatonlaulamattomat
Genetiivilaulavanlaulavien/ laulavainlaulaneenlaulaneiden/ laulaneittenlaulamanlaulamien/ laulamainlaulettavanlaulettavien/ laulettavainlauletunlaulettujenlaulamattomanlaulamattomien/ laulamattomain
Partitiivilaulavaalaulavialaulanuttalaulaneitalaulamaalaulamialaulettavaalaulettavialaulettualaulettujalaulamatontalaulamattomia
Translatiivilaulavaksilaulaviksilaulaneeksilaulaneiksilaulamaksilaulamiksilaulettavaksilaulettaviksilauletuksilauletuiksilaulamattomaksilaulamattomiksi
Essiivilaulavanalaulavinalaulaneenalaulaneinalaulamanalaulaminalaulettavanalaulettavinalaulettunalaulettuinalaulamattomanalaulamattomina
Inessiivilaulavassalaulavissalaulaneessalaulaneissalaulamassalaulamissalaulettavassalaulettavissalauletussalauletuissalaulamattomassalaulamattomissa
Elatiivilaulavastalaulavistalaulaneestalaulaneistalaulamastalaulamistalaulettavastalaulettavistalauletustalauletuistalaulamattomastalaulamattomista
Illatiivilaulavaanlaulaviinlaulaneeseenlaulaneisiinlaulamaanlaulamiinlaulettavaanlaulettaviinlaulettuunlaulettuihinlaulamattomaanlaulamattomiin
Adessiivilaulavallalaulavillalaulaneellalaulaneillalaulamallalaulamillalaulettavallalaulettavillalauletullalauletuillalaulamattomallalaulamattomilla
Ablatiivilaulavaltalaulaviltalaulaneeltalaulaneiltalaulamaltalaulamiltalaulettavaltalaulettaviltalauletultalauletuiltalaulamattomaltalaulamattomilta
Allatiivilaulavallelaulavillelaulaneellelaulaneillelaulamallelaulamillelaulettavallelaulettavillelauletullelauletuillelaulamattomallelaulamattomille
Abessiivilaulavattalaulavittalaulaneettalaulaneittalaulamattalaulamittalaulettavattalaulettavittalauletuttalauletuittalaulamattomatta 1)laulamattomitta
Komitatiivilaulavinelaulaneinelaulaminelaulettavinelaulettuinelaulamattomine
Instruktiivilaulavinlaulaneinlaulaminlaulettavinlauletuinlaulamattomin

1) Koska abessiivi on puuttumista ilmaiseva sijamuoto, sen yhdistäminen kieltopartisiippiin sisältää kaksinkertaisen puuttumisen tai kiellon. Esimerkki käyttämisestä lauseyhteydessä: "Yksi pojista ei suostunut laulamaan kuoron harjoituksissa. Kuoro tulee tietysti paremmin toimeen laulamattomatta pojatta kuin pakottamalla hänet olemaan mukana."

Englanti

Englannin kielessä on kaksi partisiippimuotoa. Preesensin partisiippi (engl. present participle) muodostetaan verbin infinitiivimuodosta päätteellä -ing. Merkitykseltään se vastaa lähinnä suomen aktiivin ensimmäistä partisiippia, mutta sen avulla muodostetaan myös ns. pitkä preesens, jolla ilmaistaan parhaillaan meneillään olevaa toimintaa tai tapahtumaa (is going, is coming).

Toinen, menneen ajan partisiippi (engl. past participle) vastaa merkitykseltään lähinnä suomen passiivin toista partisiippia. Lisäksi sen avulla muodostetaan perfekti ja pluskvamperfekti, joissa apuverbinä käytetään have -verbiä ja pääverbi on partisiippimuodossa. Säännöllisten verbien partisiippi muodostetaan -ed -päätteellä ja on samankaltainen kuin imperfekti, mutta englannissa on myös paljon epäsäännöllisiä verbejä, joilla nämä muodot poikkeavat toisistaan, esimerkiksi Be (am/is/are-was/were-been), tai Have (have/has-had-had), joitakin joilla kaikki kolme muotoa on samat (esim. hit, cut ...) ja paljon muita. Joillakin taas vaihdetaan sanan keskellä olevaa vokaalia (Swim-swam-swum, drink-drank-drunk ...).

Ranska

Ranskan kielessä on kaksi partisiippia, partisiipin preesens ja partisiipin perfekti. Jälkimmäistä käytetään niin sanotuissa yhdistetyissä aikamuodoissa, kuten passé composéssa. Partisiipin preesensin avulla muodostetaan gerundi: en marchant, "kävellessään".

  • marcher -> marchant, 'kävelevä'
  • vendre -> vendu, 'myyty'
  • un insecte volant, 'lentävä hyönteinen'
  • la table cassée, 'rikkoutunut/rikkinäinen pöytä'

Espanja

Espanjassa katsotaan nykykieliopeissa olevan vain partisiipin perfekti (participio pasado tai participio pasivo), jota käytetään adjektiivin tavoin tai yhdistetyissä aikamuodoissa. Partisiipin preesens katsotaan hävinneeksi, ja useat sen avulla muodostetut sanat luetaan nomineihin (amante, 'rakastava' tai 'rakastaja', viviente, 'elävä' tai 'eläväinen').

Saksa

Saksan kielessä partisiippeja käytetään yleensä aktiivin perfektissä ja pluskvamperfektissä apuverbien "haben" tai "sein" kanssa (esim. "er hat gemacht" hän on tehnyt/teki). Passiivissa ollessaan partisiippi saa apuverbiksi "sein"-verbin (esim. "es ist gemacht" se on tehty). Partisiippi muodostetaan säännöllisissä verbeissä lisäämällä verbin vartaloon alkuun ge- ja loppuun -t (esim. "machen"-verbin partisiippi on "gemacht"), epäsäännöllisillä verbeillä on omat sääntönsä. Saksan kielelle ominaista on, että perfektin tai pluskvamperfektin partisiippi sijoittuu lauseessa viimeiseksi (esim. "Hans hat ein Auto gekauft" Hans on ostanut/osti auton).

Pohjoissaame

Pohjoissaamessa on kaksi partisiippia. Preesenspartisiippi (preseanssa partisihppa) kuvaa jatkuvaa tekemistä, mutta sillä muodostetaan varsin yleisesti myös tekijännimiä. Preesenspartisiipin tunnus on parillistavuisilla sanoilla -i tai -u ja paritontavuisilla sekä supistumavartaloisilla sanoilla -ddji. Sanan konsonanttikeskus on vahvimmassa asteessa.[3] Esimerkkejä:

  • Viehkki mánná "juokseva lapsi", jámadeaddji guolli "kuollut kala" (jatkuva tekeminen)
  • Oahppaheaddji "opettaja", lávlu "laulaja" (tekijännimi)

Perfektin partisiippia (perfeavtta partisihppa) käytetään perfektin, pluskvamperfektin sekä kielteisen imperfektin muodostamiseen. Se esiintyy myös mennyttä tekemistä kuvaavana attribuuttina sekä rakenteissa, joissa kuvataan tekijän toimintaa edeltänyttä toimintaa. Esimerkkejä:

  • Áddja lea boahtan "Isoisä on tullut"
  • Son lea oahppan olmmoš "Hän on oppinut ihminen"
  • Olbmot muitaledje du vuolgán "Ihmiset kertoivat sinun lähteneen".

Katso myös

Lähteet
  1. Pirjo Hiidenmaa, Sari Kuohukoski, Erkki Löfberg, Helena Ruuska, Tiina Salmi: Piste. Lukion äidinkieli ja kirjallisuus 1-3, s. 250. Helsinki: Otava, 2006.
  2. VISK § 630 (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. Klaus Peter Nickel & Pekka Sammallahti: Nordsamisk grammatik. Dávvi Girji AS. Karasjok 2011. ISBN 978-82-7374-201-8
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.