Partacollie

Partacollien pään tulee olla hyvässä suhteessa koiran runkoon. Kirsu on suuri ja yleensä musta. Vahvat leuat ja suuret hampaat. Purennan tulisi olla täydellinen leikkaava purenta, mutta myös tasapurenta sallitaan. Silmät ovat suuret ja lempeät, korvat keskikokoiset sekä riippuvat. Partacollien selän pitäisi olla suora, rintakehän syvä ja tilava. Häntä on suora ja kiinnittynyt matalalle, siinä on runsaasti turkkia. Raajat ovat suorat, ja tuuhean karvan peitossa. Erityistuntomerkkinä on pitkäkarvainen karvapeite. Aikuisen koiran turkki on kaksikerroksinen: pohjavilla on pehmeää ja peitinkarva kovaa sekä säänkestävää. Sallitut värit ovat hiekanvärinen, punakellertävä, ruskea, sininen, harmaa eri sävyissään, liuskekivenharmaa ja musta - joko valkoisin merkein tai ilman. Urosten säkäkorkeus vaihtelee 53–56 cm ja narttujen 51–53 cm välillä.[3]

Partacollie on iloinen, työskentelyintoinen koira, joka vaatii omistajaltaan huumorintajua. Se on hieman pehmeä ja useat yksilöt ovat hieman ääniherkkiä, partacollie pitäisikin jo pentuna totuttaa monipuolisesti eri ääniin rauhallisesti. Se tulee hyvin toimeen myös muiden koirien kanssa, mutta tarvitsee ehdottomasti ympärilleen ihmisiä. Omistajan täytyykin varautua, että partis seuraa jokaista liikettään herkeämättä. Partacollie on myös lojaali ystävilleen ja tuntemattomillekin. Paimennustaipumuksiin ei ole kiinnitetty paljoa huomiota viime vuosina, mutta niitä silti esiintyy ja koirat saattavat alkaa paimentaa esimerkiksi autoja ja lapsia. Rotuyhdistys suosittelee jalostusyksilöiden luonnetestaamista. Partis ei ikinä ole aggressiivinen, mutta jos sillä on liian vähän tekemistä, se hermostuu nopeasti.

Partacolliella ei ole tarkkaa syntymäaikaa rotuna, mutta sitä tiedetään esiintyneen Skotlannissa jo vuosisatojen ajan. Erään teorian mukaan se polveutuisi pitkäkarvaisesta ja lyhytkarvaisesta colliesta sekä bordercolliesta, joihin olisi sekoittunut 1500-luvulla Skotlannin rannikolle hylättyjä polski owczarek nizinnyn esi-isiä[3]. Toisen, vallitsevan teorian mukaan se olisi polski owczarek nizinnyn ja komondorin sekä mahdollisesti myös joidenkin muiden keskieurooppalaisten rotujen välisen risteytyksen tulos.[2]

Skotlannissa mainittiin partacollien kaltaisen rodun olemassaolosta jo 1500-luvulla.[3] Alkuperäinen käyttötarkoitus oli lampaiden paimentaminen ja karjanajo. Koiran piti olla työkykyinen ja luonteeltaan riittävän kova, sekä hyvärakenteinen ja voimakas. Kuitenkin koirien tyyppi oli aluksi hyvin vaihteleva, kunnes sitä alettiin vakiinnuttaa 1800-luvun loppupuolella. Nykyinen tyyppi sai lopullisen muotonsa 1940-luvulla, kun G. Olive Willison alkoi kasvattaa rotua Bothkennar-kennelissään.[3] Englannissa perustettiin partacollielle rotuyhdistys vuonna 1957 ja samana vuonna ensimmäiset partacolliet tuotiin Suomeen. Jo kaksi vuotta myöhemmin ensimmäinen pentue rekisteröitiin Suomen kennelliittoon. Suomen Partacolliet -rotujärjestö perustettiin vuonna 1971.

Rodun rekisteröintimäärät vaihtelevat melko paljon vuosittain, mutta rotu ei yllä suosituimpien listalle. Jalostusyksilöiden määrä on pieni, ja koirien taustoilta löytyvät samat nimet. Toisinaan tuodaan ulkomailta koiria, joiden suvut ovat vieraat suomalaisille yksilöille tai käydään ulkomailla astuttamassa narttuja.

PEVISA:n (Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma) mukaan partacollie tulee olla lonkka- ja kyynärkuvattu ennen jalostuskäyttöä. Suomalaisista partacollieista kuvataankin lähes puolet. Myös silmien tarkastuttamista suositellaan. Rodussa esiintyy jonkun verran autoimmuunisairauksia, vaikka ne ovatkin olleet suomalaisilla yksilöillä harvinaisia. Purentaviat ovat myös melko yleisiä.

Jo pentuna partacollie on totutettava turkinhoitoon, vaikka pentukarva ei takkuunnu helposti. Turkin yksilöllisistä eroista riippuen aikuisen koiran turkkia voi joutua harjaamaan kerran viikossa tai harvemmin, kerralla useampia tunteja. Lenkkien jälkeen turkista täytyy kerätä pois siihen tarttuneet heinät ja risut. Kunnon pesua ei tarvita usein, mutta kura-aikana turkista kannattaa huuhdella hiekka ja kura pois joka lenkin jälkeen. Talvella turkki kerää lumipaakkuja, jotka täytyy sulattaa. Harjauksessa oikea tekniikka ja kunnon välineet ovat todella tärkeitä. Karvaa ei esimerkiksi saa harjata hiekkaisena, koska silloin se katkeilee.

• Suomen Kennelliitto: Partacollie
• / Suomen Partacolliet ry / Finlands Bearded Collies