Parrotiat

Parrotiat ovat jopa 30 metriä korkeiksi kasvavia kesävihantia puita, joiden haaroissa on yksi esilehti (profylli). Nuoret oksat ovat karvaisia ja kaljuuntuvat iän myötä. Lehdet sijaitsevat vuoroittaisesti, ja niissä on pian karisevat korvakkeet, jotka jättävät jälkeensä pieniä arpia. Lehtilapa on molemmilta puoliltaan tähtikarvainen, leveän vastapuikea tai soikeamainen, kalvomainen ja kärjestään tavallisesti hammaslaitainen. Lehdet ovat sulkasuonisia, ja sivusuonet yltävät lehden laitaan asti. Samassa kasvissa on sekä kaksineuvoisia että hedekukkia. Kukinto on mykerömäinen tähkä ja sijaitsee lehtihangassa tai oksan päässä; kukinnossa on 3–7 kukkaa. Kukan tukilehdet ovat kookkaita, väriltään ruskeita. Ennen lehtien puhkeamista avautuvat kukat ovat kaksineuvoisia tai niissä on vain heteitä. Verholehtiä on tavallisesti seitsemän tai kahdeksan, joskus jopa kymmenen, ja ne ovat muodoltaan epäsäännöllisiä, sijaitsevat kierteisesti, ovat tyvestään kasvaneet yhteen ja ovat pysyviä. Terälehdet puuttuvat. Heteitä on tavallisesti 10–15, joskus vähemmän. Ponnet ovat pitkänomaisia ja kummassakin teekassa (puoliskossa) on kaksi pölylokeroa. Teekat avautuvat pitkittäisraoilla. Sikiäin on puoleksi kehänalainen, ja kussakin sen lokerossa on yksi siemenaihe. Vartalot ovat pitkiä ja luotit johteisia. Hedelmänä on kota; kodat sijaitsevat kierteisesti yhteisessä perässä ja ovat muodoltaan pitkänomaisen pallomaisia, puutuvia ja tiheän tähtikarvoituksen peittämiä. Siemenet ovat soikeahkoja.[1]

Parrotioiden suvussa on vain kaksi lajia: persianparrotia eli parrotia (Parrotia persica) ja Parrotia subaequalis.[1][2]

Lajeista Parrotia persica kasvaa Iranissa ja Parrotia subaequalis Kiinassa.[1]

• Suomen Lajitietokeskus: Parrotiat – Parrotia