Paros (kaupunki)

Paros (m.kreik. Πάρος, lat. Paros, Parus) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Paroksen saarella Kreikassa.[1][2][3] Sen kaupunkikeskus sijaitsi nykyisen Paroikián kaupungin paikalla.[4]

Paros
Πάρος
Paroksen Delionin raunioita.
Paroksen Delionin raunioita.
Sijainti

Paros
Koordinaatit 37°05′05″N, 25°08′50″E
Valtio Kreikka
Paikkakunta Paroikiá, Páros, Etelä-Egean saaret
Historia
Tyyppi kaupunki
Kulttuuri antiikki
Alue Kykladit
Aiheesta muualla

Paros Commonsissa

Maantiede
Antiikin aikainen marmorilouhos Paroksella.

Paroksen poliksen kaupunkikeskus sijaitsi saaren länsirannikolla luonnonsatamalahden pohjukassa, samalla paikalla kuin nykyinen Paroikián kaupunki, joksi se on kehittynyt. Pseudo-Skylaksin mukaan kaupungissa (tai saarella) olisi ollut kaksi satamaa, joista toinen oli suljettavissa.[1][3] Kaupunkivaltion alue oli jaettu demoksiin. Saaren muista asutuksista tunnetaan nimeltä Marpessa, Myrsineai (Myrrhineai), Temenion ja Yrie. Yksi linnoitettu asutus sijaitsi nykyisen Náousan paikalla saaren pohjoisrannikolla, ja toinen asutus nykyisen Dryóksen paikalla.[1]

Paroksen kaupunkivaltion hallussa olleeseen alueeseen kuului koko Paroksen saari, joka on yksi Kykladien saariryhmän suurimmista saarista, sekä oletettavasti myös pienempiä lähisaaria, kuten Oliaros (nyk. Antíparos) ja Prepesinthos (nyk. Despotikó). Saaren itäpuolella sijaitsi Naksoksen (nyk. Náxos) saari eli Naksoksen poliksen alue.[1]

Saari koostuu yhdestä pyöreähköstä vuoresta, jota ympäröi joka puolelta rannikkotasanko. Paros tunnettiin antiikin aikana erityisesti valkoisesta marmoristaan, jota louhittiin pääasiassa Marpessa-vuorelta. Paroksen marmoria arvostettiin muita marmorilaatuja enemmän, koska se on läpikuultavaa ja päästää valoa muita syvemmälle, jopa 3,5 sentin syvyyteen. Saaren marmori tunnettiin nimillä lithos lykhnitēs (λίθος λυχνίτης), lykhneos (λυχνεός) ja lygdos (λύγδος), mahdollisesti koska marmoria kaivettiin lampun valossa. Myös paroslaiset viikunat saivat kehuja antiikin kirjailijoilta.[2][3][5][6]

Historia

Paroksen saari on asutettu viimeistään noin 3200 eaa. Se oli 2000- ja 1000-luvuilla eaa. merkittävä kykladisen kulttuurin keskus. Saari kukoisti edelleen minolaisella ja mykeneläisellä kaudella, jolta ajalta tunnetaan akropolis Koukounariésissa sekä asutus Náousassa. Paroksen kaupungin eli nykyisen Paroikián paikka on ollut asuttu viimeistään 1000-luvun eaa. alkupuolelta.[2][7]

Kreikkalaisen perinteen mukaan Paroksen ensimmäiset asukkaat tulivat Kreetalta ja Arkadiasta. Kreikkalaisessa mytologiassa saaren kuvattiin tulleen kuningas Minoksen alaisuuteen, ja tämä sai Paroksella tiedon poikansa Androgeoksen kuolemasta. Myyttien mukaan minolaisia tai mykeneläisiä muutti saarelle, kun doorilaiset valloittivat Kreetan. Saaren kerrottiin saaneen nimensä Paroksesta, joka oli arkadialaisen Parrhasioksen poika. Saaren antiikin aikaisiksi nimiksi mainitaan myös Paktia, Demetrias, Zakynthos, Hyleesa, Minoa ja Kabarnis.[2][3][7]

Gorgon-patsas, n. 550 eaa. Pároksen arkeologinen museo.

Noin 1000 eaa. Paroksesta tuli Attikasta tulleiden joonialaisten siirtokunta.[7] Sitä hallitsivat arkaaisella kaudella aristokraattiset suvut. 700- ja 600-lukujen eaa. taitteessa Paros otti osaa Lelantoksen sotaan Euboialla. Se oli liitossa Eretrian ja Miletoksen kanssa, ja soti tämän johdosta naapurinsa Naksoksen kanssa, joka oli puolestaan liitossa Khalkiin, Korintin ja Samoksen kanssa.[2]

Paros vaurastui ja perusti omat siirtokunnat Parioniin Myysiassa noin vuonna 708 eaa. yhdessä Miletoksen ja Erythrain kanssa, sekä Thasokseen Traakian rannikolla noin vuonna 710–680 eaa. Tunnetuimpia paroslaisia oli 600-luvulla eaa. elänyt runoilija ja sotilas Arkhilokhos, joka on tärkein lähde saareen liittyviin myytteihin ja varhaishistoriaan. Arkhilokhoksen isä Telesikles oli johtajana Thasoksen siirtokuntaa perustettaessa.[1][2][3][8] Paros löi omaa hopearahaa noin vuodesta 525 eaa. lähtien.[1] Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymiä Parios (Πάριος).[3]

Herodotoksen mukaan Paros olisi ollut 400-luvun eaa. alkupuolella Naksoksen alaisuudessa,[9] mutta tämä on kyseenalaista.[1] Dareioksen aikana saari tuli Persian vallan alle, ja paroslaiset osallistuivat persialaisten Marathonin taisteluun johtaneeseen sotaretkeen vuonna 490 eaa. yhdellä kolmisoudulla. Ateenalaiset yrittivät vallata saaren Miltiadeen johdolla pian Marathonin taistelun jälkeen, mutta yritys epäonnistui. Paroslaiset eivät ottaneet osaa Salamiin taisteluun, vaan jättäytyivät Kythnokselle ja seurasivat tapahtumia sieltä. He selviytyivät tästä ilman rangaistusta myöntymällä saarelle uuden sotaretken tehneen Themistokleen vaatimuksiin suuresta rahallisesta korvauksesta.[1][2][3][10]

Persialaissotien jälkeen Paros oli osa Deloksen meriliittoa ja tuli Ateenan alaisuuteen useimpien muiden Egeanmeren saarten tavoin. Erään piirtokirjoituksen mukaan kaupunki maksoi Ateenalle 16–18 talentin suuruista vuotuista veroa. Paros yritti turhaan kapinoida Ateenaa vastaan 412–410 eaa.[1][2][3]

Paroksen lyömä didrakhma, 200–180 eaa.

Paros oli demokratia ainakin 400-luvun eaa. loppupuolella. 300-luvulla eaa. kaupunki oli jonkun aikaa tyrannia tai ainakin oligarkia, mutta demokratia palautettiin pian. Vuonna 385 eaa. Paros perusti Faroksen siirtokunnan Illyriassa Syrakusan tyrannin Dionysioksen tuella. Faroksen alkuperäiseksi nimeksi mainitaan Paros. Vuodesta 377/376 eaa. Paros kuului toiseen Ateenan liittoon.[1][2][3] Paroksen valtiomuoto oli mukana Aristoteleen koulukunnan kokoelmassa 158 kaupungin valtiomuodot. Kaupungin demokratiaan kuului muun muassa neuvosto (būlē) sekä kansankokous. Poliksen suojalijajumalatar oli Athene Poliukhos.[1]

Paros kukoisti edelleen hellenistisellä kaudella, jolloin se oli jälleen itsenäinen polis, ja säilyi olemassa merkittävänä kaupunkina myöhäiselle roomalaiselle kaudella saakka. Rooman vallan alle saari tuli vuonna 145 eaa. Saaren myöhempi historia seuraa muiden alueen saarten vaiheita.[2][3][7]

Parokselle toi vaurautta erityisesti marmorin vienti. Marmoria vietiin joka puolelle Välimeren aluetta. Sitä käytettiin temppeleissä, huonekaluissa ja sarkofageissa, ja siitä tehtiin useat antiikin ajan tunnetut veistokset,[2] kuten Milon Venus ja Samothraken Nike.

Rakennukset ja löydökset

Kaupungissa

Akropolis eli yläkaupunki

Athenen temppelin jäänteitä Paroikián Pyhän Konstantinuksen kirkon (Ágios Konstantínos) luona.
Antiikin aikaista materiaalia uudelleenkäytettynä venetsialaisaikaisessa linnassa.

Paroksen akropolis eli yläkaupunki ja linnavuori oli samalla kukkulalla, jolla sijaitsee myös nykyisen Paroikián venetsialaisaikainen linna (Kástro, 37°05′05″N, 25°08′50″E). Kukkulan länsipää on aikojen kuluessa romahtanut mereen, ja ainoastaan itäpää on jäljellä.[2]

Akropoliilla sijaitsi Athenelle omistettu temppeli, joka rakennettiin arkaaisella kaudella. Se edusti joonialaista tyyliä, ja siitä voidaan erottaa ainakin naos ja opisthodomos. Temppelistä on säilynyt joitakin raunioita osana Pyhän Konstantinuksen kirkkoa (Ágios Konstantínos) sekä sen pohjoisseinää. Temppelin sekä muiden antiikin aikaisten rakennusten, kuten hellenistisen kauden stoan ja heroonin, osia on myös venetsialaisaikaisen linnan rakenteissa ja alueella. Temppelin paikan läheltä on löydetty kykladisen kauden asutuksen jäänteitä.[2]

Akropoliilla sijaitsi myös toinen temppeli, niin kutsuttu Temppeli B. Sitä on ehdotettu Koren pyhäköksi, joka kaupungissa tiedetään olleen 400-luvulla eaa.[1]

Alakaupunki ja kaupunginmuurit

Joitakin antiikin aikaisia jäänteitä on löydetty alakaupungista akropoliin itäpuolelta Panagía Ekatontapylianín kirkon alta sekä rakenteista. Kirkko itsessään on mahdollisesti jo myöhäisantiikin ajalta 300-luvulta ja nykyisellään varhaisbysanttilainen 500-luvulta. Se on basilikakirkko ja ainoa kyseiseltä ajalta kokonaisena säilynyt vastaava kirkkorakennus.[2]

Kaupungista on tunnistettu myös muun muassa agoran lähellä sijainnut prytaneion, johon kuului myös Hestian pyhäkkö, noin ajalta 375–365 eaa.,[1][11] buleuterion 300-luvulta eaa.[1] sekä kreikkalainen teatteri.[12]

Kaupunki oli ympäröity muureilla, joiden koko reitti on voitu jäljittää ja joista on säilynyt joitakin osia. Muurien sisälle jääneen alueen pinta-ala oli noin 50 hehtaaria. Muurien koosta voidaan päätellä, että antiikin aikainen kaupunki oli nykyistä Paroikián kaupunkia huomattavasti suurempi. Kaupunginmuurit oli rakennettu mahdollisesti jo 600-luvulla eaa. ja viimeistään 500-luvulla eaa.[1][2]

Pythion ja Asklepieion

Pythionin eli Python Apollonin pyhäkön ja Asklepieionin eli Asklepioksen pyhäkön rauniot on löydetty kaupungin lounaisosasta Pyhän Annan (Agía Ánna) kirkon läheltä (37°04′42″N, 25°08′27″E). Kyseiset pyhäköt oli rakennettu kahdelle pengertasanteelle. Pythionista on säilynyt lähinnä pengerryksen tukimuuria. Asklepieionista, joka oli rakennettu 300-luvulla eaa., on säilynyt kahden lähdekaivorakennuksen jäänteet. Niiden edessä on suorakulmainen pylväiköllä varustettu temenos-alue, jonka sisäpuolella oli alttari.[2] Viereisellä kukkulalla on 1800-luvulla rakennettu uusklassinen pientä temppeliä jäljittelevä yksityishauta, jota ei tule sekoittaa pyhäkön raunioihin.[13]

Kaupungin ulkopuolella

Delion

Delionin raunioita.

Delion eli Deloksen jumalten pyhäkkö sijaitsi kaupungin pohjoispuolella Kynthoksen kukkulalla, joka nykyisin tunnetaan nimillä Kástro ja Vígla (37°06′13″N, 25°09′17″E). Siihen kuulunut temppeli oli rakennettu noin 400-luvun eaa. alkupuolella, mutta paikalla on ollut varhaisempi rakennus 600- tai 500-luvulta eaa. Pyhäkkö sijaitsi Paroksen saaren Deloksen puoleisella rannalla, ja se oli omistettu Apollonille, Artemiille, Zeus Kynthiokselle ja Athene Kynthialle.[2][14]

Pyhäkköä ympäröi noin 26 x 24 metrin kokoinen marmorinen peribolos, jonka sisäänkäynti oli etelästä. Alueen luoteiskulmassa oli doorilaista tyyliä edustanut temppeli, jonka koko oli noin 9,5 x 5,4 metriä. Sen perustukset ovat säilyneet. Temppelin vieressä on hestiatorioniksi eli pitosaleiksi oletettu rakennus, joka koostuu huoneista, joiden keskellä on ollut lattiamosaiikit ja ympärillä leposohvat. Pyhäkkökokonaisuuteen kuuluu myös alttari.[2]

Arkhilokheion

Hauta-ateriaa esittävä reliefi Arkhilokheionista, n. 500 eaa. Pároksen arkeologinen museo.

Arkhilokheion oli paroslaiselle runoilija Arkhilokhokselle omistettu heroon, jonka oletetaan olleen osa kaupungin gymnasionia. Se oli rakennettu alun perin 500-luvulla eaa. ja uusittu noin 350 eaa. Rakennuksesta on löydetty erinäisiä rakenneosia, kuten joonialainen pylväänpää, friisiä reliefeineen sekä orthostaatteja, eri puolilta kaupungin aluetta, mutta sen sijaintipaikkaa ei tunneta. Nykyisin sen oletetaan usein sijainneen nykyisen Élitaksen suunnassa.[1] Herooniin liittyviä löytöjä on tehty muun muassa Treis Ekklisiés (”Kolme kirkkoa”) -nimellä tunnetulta kolmilaivaisen basilikakirkon rauniopaikalta Paroikián itäpuolelta[15] sekä Élitas-joen itärannalta. Reliefikuvitus esittää Arkhilokhoksen hauta-ateriaa sekä härän kimppuun hyökkäävää leijonaa. Rakennuksen osista on löydetty kaksi merkittävää piirtokirjoitusta: niin kutsuttu Paroslainen kronikka sekä laaja Arkhilokhoksen elämäkerran ja runosäkeitä sisältävä kirjoitus.[1][2]

Muut pyhäköt

Antiikin aikaista hautausmaata.
Hellenistisen kauden talojen jäänteitä.

Herodotoksen mukaan kukkulalla kaupungin ulkopuolella sijaitsi Demeterille omistettu pyhäkkö.[16] Se on yhdistetty Paroikián kaakkoispuolelta löytyneisiin raunioihin, joiden läheltä on löydetty Demeter Karpoforokseen viittaava piirtokirjoitus.[3]

Delionin luoteispuolella nykyisellä Kounádoksen kukkulalla Profeetta Elian (Profítis Ilías) kappelin paikalla oletetaan sieltä löytyneen piirtokirjoituksen perusteella sijainneen Zeus Hypatoksen kulttipaikan. Siitä länteen on löydetty Afroditelle omistettu temppeli ja etelään Eileithyian pyhäkkö.[2]

Koukounariésista on löydetty Athenelle omistetun temppelin rauniot. Temppeli oli rakennettu noin 700 eaa. ja säilyi käytössä 300-luvulle eaa. saakka.[1] Saaren kaakkoisrannikolla lähellä nykyistä Dryóksen kylää sijaitsi Artemiille omistettu pyhäkkö nykyisen Ágios Ioánniksen luolan yhteydessä. Sieltä on löydetty veistoksia, mukaan lukien suuri istuvaa Artemista esittävä patsas, sekä piirtokirjoituksia.[2]

Muut rakennukset ja rakennelmat

Hellenistisen kauden tornin jäänteet Xifarássa.

Paroksen antiikinaikaisten marmorilouhosten paikka sijaitsee itään Paroikiásta, lähellä nykyistä Maráthin kylää ja lakkautettua Pyhän Menaksen (Ágios Minás) luostaria. Paikalla on kaksi vuoren sisään alaviistossa tunkeutuvaa kaivoskuilua, joista suurempi on noin 100 metriä pitkä ja kahdeksan metriä leveä. Kaivosten suulla on nymfeille omistettu kaiverrus, jonka on teettänyt Odryses, Adamaksen poika.[2][13]

Eri puolilta saarta on löydetty lukuisia hautausmaita alkaen kykladiselta kaudelta.[2] Saaren tärkeimmät kykladisen kauden hautausmaat ovat Kámpos saaren länsirannikolla ja Plastíras pohjoisosassa.

Esinelöydöt

Saarelta tehdyt esinelöydöt ovat pääosin Pároksen arkeologisessa museossa. Niihin kuuluu muun muassa kykladisia idoleita, arkaaisen kauden veistoksia, keramiikkaa, piirtokirjoituksia sekä rakennusten osia. Merkittävimpiin piirtokirjoituksiin kuuluu Paroslaisen kronikan sisältävä stele.[2]

Lähteet
  1. Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”509 Paros”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
  2. Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”PAROS Greece”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio.
  3. Smith, William: ”Paros”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio.
  4. Paros Pleiades. Viitattu 15.10.2018.
  5. Plinius vanhempi: Naturalis historia 36.5; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 2.52; Athenaios: Deipnosofistai 3.76, 5.205.
  6. Ancient Quarries Paros.gr. Viitattu 15.10.2018.
  7. Cartwright, Mark: Paros ancient.eu. Viitattu 15.10.2018.
  8. Thukydides: Peloponnesolaissota 4.104; Strabon: Geografia 7, 10.
  9. Herodotos: Historiateos 5.31.2.
  10. Herodotos: Historiateos 6.133, 7.133, 8.67, 8.112.
  11. Ancient Paros: a great artistic and cultural centre of the Aegean world Paros Life. Arkistoitu 18.10.2018. Viitattu 15.10.2018.
  12. Frederiksen, Rune: ”The Greek Theatre. A Typical Building in the Urban Centre of the Polis?”. Teoksessa Heine Nielsen, T. (ed.): Even More Studies in the Ancient Greek Polis, s. 65–124. Papers from the Copenhagen Polis Centre 6. Historia Einzelschriften 162. Stuttgart: Franz Steiner Verlag, 2002.
  13. ”Paros”, Greek Island Hopping 2008, s. 168–178. Thomas Cook Publishing, 2008. ISBN 978-1-84157-839-2.
  14. Delion Sanctuary of Apollo Paros Travel Guide. Viitattu 15.10.2018.
  15. Arkeologisen kohteen sijainti: 37°05′18″N, 25°09′58″E
  16. Herodotos: Historiateos 6.134.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.