Paronihaimonni

Paronihaimonni (Pangasius sanitwongsei) on haimonneihin kuuluva kalalaji. Lajia tavataan uhanalaisena Kaakkois-Aasiasta.

Paronihaimonni
Uhanalaisuusluokitus

Äärimmäisen uhanalainen [1]

Äärimmäisen uhanalainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Monnikalat Siluriformes
Heimo: Haimonnit Pangasiidae
Suku: Pangasius
Laji: sanitwongsei
Kaksiosainen nimi

Pangasius sanitwongsei
Smith, 1931
Katso myös

  Paronihaimonni Wikispeciesissä
  Paronihaimonni Commonsissa

Koko ja ulkonäkö

Paronihaimonni kasvaa yleensä noin 50 cm pitkäksi, mutta voi suurimmillaan saavutaa 2,5–3 metrin pituuden ja 300 kilogramman painon. Väriltään paronihaimonni on tumman harmaa. Lajin pää on kookas ja leveä, kuonossa on neljä viiksisäiettä. Ensimmäinen selkäevä on korkea ja siinä on yksi pitkä ruoto, toinen selkäevä on pienempi. Myös rinta- ja vatsaevissä on pidentynyt ruoto. Kalan peräevä on mustakärkinen ja pyrstöevässä on syvä lovi.[2][3][4]

Levinneisyys ja elintavat

Paronihaimonni on makean veden laji, joka elää Mekong- ja Chao Phrayajoissa Kiinasta Thaimaahan ja Kambodžaan. Tosin se voi olla hävinnyt Chao Phrayasta. Laji liikkuu kuivien ja sadekausien mukaan joissa eri alueille. Paronihaimonnin kutuaika on juuri ennen sadekautta huhti-toukokuussa. Kalan ravintoa ovat pienemmät kalat ja äyriäiset.[1][2][3][4]

Paronihaimonni on levinneisyysalueellaan suosittu ruokakala ja sitä pyydystetään verkoilla ja siimoilla. Perinteinen tapa on käyttää syöttinä kuolleita koiria tai siipikarjaa. Lajin kannan koko on pienentynyt voimakkaasti ja se luokitellaan äärimmäisen uhanalaiseksi. Syynä tähän on liikakalastus, patojen rakentaminen, elinympäristön saastuminen ja pyytäminen akvaariokaloiksi.[1][2][3][4][5]

Paronihaimonnia pidetään joskus myös akvaariokalana ja akvaarioista vapaaksi päästettyjä yksilöitä on tavattu muun muassa Etelä-Afrikasta.[6]

Lähteet
  1. Jenkins, A., Kullander, F.F. & Tan, H.H.: Pangasius sanitwongsei IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-3. 2009. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.12.2020. (englanniksi)
  2. Pangasius sanitwongsei (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 13.12.2020. (englanniksi)
  3. Walter J. Rainboth: Fishes of the Cambodian Mekong, s. 157. Food and Agriculture Organization of the United Nations, 1996. ISBN 92-5-103743-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 13.12.2020). (englanniksi)
  4. Zeb Hogan, Uthairat Na-Nakor & Heng Kong: Threatened fishes of the world: Pangasius sanitwongsei Smith 1931 (Siluriformes: Pangasiidae). Environmental Biology of Fishes, 2009, 84. vsk, s. 305–306. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.12.2020. (englanniksi)
  5. Gerard P. Closs, Martin Krkosek, Julian D. Olden: Conservation of Freshwater Fishes, s. 378. Cambridge University Press, 2016. ISBN 978-1-107-04011-3. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 13.12.2020). (englanniksi)
  6. Tuuli Mäkinen, Olaf L.F. Weyl, Kerry-Ann van der Walt & Ernst R. Swartz: First record of an introduction of the giant pangasius, Pangasius sanitwongsei Smith 1931, into an African river. African Zoology, 2013, 48. vsk, nro 2, s. 388-391. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.12.2020. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.