Park Tae-hwan

Park Tae-hwan (kor. 박태환; s. 27. syyskuuta 1989) on eteläkorealainen uimari ja olympiavoittaja.

Mitalit

Park Tae-hwan
Maa:  Etelä-Korea
Miesten uinti
Olympialaiset
KultaaPeking 2008400 m vapaauinti
HopeaaPeking 2008200 m vapaauinti
HopeaaLontoo 2012200 m vapaauinti
HopeaaLontoo 2012400 m vapaauinti
MM-kilpailut (pitkä rata)
KultaaMelbourne 2007400 m vapaauinti
KultaaShanghai 2011400 m vapaauinti
 PronssiaMelbourne 2007200 m vapaauinti
MM-kilpailut (lyhyt rata)
KultaaWindsor 2016200 m vapaauinti
KultaaWindsor 2016400 m vapaauinti
KultaaWindsor 20161 500 m vapaauinti
HopeaaShanghai 2006400 m vapaauinti
HopeaaShanghai 20061 500 m vapaauinti

Ura

Park nousi kansainväliseen maineeseen vuoden 2006 Aasian kisoissa Dohassa, jossa hän voitti kolme kultamitalia, yhden hopean ja kolme pronssimitalia. Park osallistui samana vuonna Tyynenmeren-mestaruuskilpailuihin, joissa hän voitti kaksi kultamitalia ja yhden hopeamitalin sekä lyhyen radan MM-kilpailuihin, joissa sai kaksi hopeaa. Vuonna 2007 hän voitti uinnin maailmanmestaruuskilpailuissa Melbournessa kultaa 400 metrin vapaauinnissa ajalla 3.44,30 ja pronssia 200 metrin vapaauinnissa.

Pekingissä 2008 Park sai maansa ensimmäisen olympiakullan uinneissa, kun hän voitti 400 metrin vapaauinnin Aasian-ennätysajalla 3.41,86[1]. Myös 200 metrin vapaauintifinaalissa Park rikkoi Aasian-ennätyksen uituaan 1.44,85, mutta tämä riitti vain hopealle. Voiton vei kisojen kolmannella kullallaan ja maailmanennätysajalla Michael Phelps.[2]

Park sai 2010 Aasian kisoissa kolme kultaa, kaksi hopeaa ja kaksi pronssia sekä Tyynenmeren-mestaruuskilpailuissa yhden kulta- ja hopeamitalin. Shanghain MM-kilpailuissa 2011 hän voitti 400 metrin vapaauinnin ajalla 3.42,04[3].

Lontoon olympialaisissa 2012 Park saavutti hopeaa 400 metrin vapaauinnissa. Hänet hylättiin matkan alkuerässä varaslähdön vuoksi, mutta protestin jälkeen hän pääsi loppukilpailuun.[4][5] Park voitti hopeaa myös 200 metrin vapaauinnista, jakaen sen 400 metrin olympiavoittaja Sun Yangin kanssa.[6]

Park voitti Tyynenmeren-mestaruuskilpailuissa 2014 kultaa 400 metrin vapaauinnissa. Saman vuoden Aasian kisoissa hän saavutti yhden hopeamitalin ja viisi pronssia.[7] Syyskuussa 2014 Park antoi dopingnäytteen, joka sisälsi kiellettyä testosteronia. Sen esitettiin olevan peräisin Parkin kiropraktikolta saamasta ruiskeesta.[8] Maaliskuussa 2015 Park sai 1,5 vuoden kilpailukiellon, joka päättyy maaliskuussa 2016. Käryn seurauksena hän menetti Aasian kisoissa 2014 saavuttamansa mitalit.[9]

Park sijoittui Rio de Janeiron olympialaisissa 2016 parhaimmillaan kymmenenneksi 400 metrin vapaauinnissa. Hän voitti saman vuoden Windsorin lyhyen radan MM-kilpailuissa kultaa 200 metrin (ajalla 1.41,03), 400 metrin (3.34,59) ja 1 500 metrin (14.15,51) vapaauinneissa.

Lähteet

Viitteet
  1. Park Taehwan teki Etelä-Koreasta uintimahdin MTV3.fi. 10.8.2008. Viitattu 10.8.2008.
  2. Results: Men's 200m Freestyle Final 12.8.2008. The Beijing Organizing Committee for the Games of the XXIX Olympiad. Viitattu 12.8.2008. (englanniksi)
  3. Park Tae-hwan otti ensimmäisen uintikullan Yle.fi. 24.7.2011. Viitattu 25.7.2011.
  4. Hylätty mestarisuosikki sai olympiahopeaa - mestaruus Kiinaan olympiaennätyksellä 28.7.2012. Yle Urheilu. Viitattu 29.7.2012.
  5. Vilppilähdön takia hylätyn uimarin valitus hyväksyttiin 28.7.2012. Yle Urheilu. Viitattu 29.7.2012.
  6. Second gold for Agnel 30.7.2012. London 2012 Olympic Games. Arkistoitu 31.7.2012. Viitattu 31.7.2012.
  7. Swimming - Tae Hwan PARK the-sports.org. Viitattu 14.12.2014. (englanniksi)
  8. Manner, Petra: Olympiavoittaja kiinni dopingista - käsittely siirtyy oudosta syystä Yle Urheilu. 13.3.2015. Viitattu 13.3.2015.
  9. Hakola, Tero: Etelä-Korean kansallissankari jäi kiinni testosteronista HS.fi. 23.3.2015. Viitattu 23.3.2015.

    Aiheesta muualla
    Miesten 400 metrin vapaauinnin olympiavoittajat

    1906: Otto Scheff | 1908: Henry Taylor | 1912: George Hodgson | 1920: Norman Ross | 1924: Johnny Weissmuller | 1928: Alberto Zorrilla | 1932: Buster Crabbe | 1936: Jack Medica | 1948: William Smith | 1952: Jean Boiteux | 1956: Murray Rose | 1960: Murray Rose | 1964: Don Schollander | 1968: Mike Burton | 1972: Bradford Cooper | 1976: Brian Goodell | 1980: Vladimir Salnikov | 1984: George DiCarlo | 1988: Uwe Daßler | 1992: Jevgeni Sadovyi | 1996: Danyon Loader | 2000: Ian Thorpe | 2004: Ian Thorpe | 2008: Park Tae-hwan | 2012: Sun Yang | 2016: Mack Horton | 2020: Ahmed Hafnaoui

    Miesten 400 metrin vapaauinnin pitkien ratojen maailmanmestarit

    1973: Rick DeMont | 1975: Tim Shaw | 1978: Vladimir Salnikov | 1982: Vladimir Salnikov | 1986: Rainer Henkel | 1991: Jörg Hoffmann | 1994: Kieren Perkins | 1998: Ian Thorpe | 2001: Ian Thorpe | 2003: Ian Thorpe | 2005: Grant Hackett | 2007: Park Tae-hwan | 2009: Paul Biedermann | 2011: Park Tae-hwan | 2013: Sun Yang | 2015: Sun Yang | 2017: Sun Yang | 2019: Sun Yang | 2022: Elijah Winnington

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.