Hajuvesi

Hajuvesien raaka-aineiksi eristetään kasvien eri osien hyväntuoksuisia eteerisiä öljyjä. Usein yhden öljykilon tuottamiseen tarvitaan monisata- tai monituhatkertainen määrä kasvinosia. Yksi eteerinen öljy saattaa koostua yli 200 komponentista. Eteerisiä öljyjä tunnetaan yli 3 000, joista useita satoja on kaupallisessa käytössä.[8]

Eteeriset öljyt eristetään useimmiten vesihöyrytislauksella, jossa kasvit ennen tislausta pilkotaan ja sekoitetaan veteen. Toinen tapa on perkolointi, jossa jauhettu tai murskattu kasviaines sekoitetaan liuotteeseen, suodatetaan, tislataan, pestään ja jäädytetään, minkä jälkeen alkoholi haihdutetaan pois. Muita eristämistapoja ovat rasvalla liuottaminen, maserointi ja puristaminen.[9]

Eläinperäisiä tuoksuaineita ei enää juurikaan käytetä hajuvesissä niiden vaikean saatavuuden ja kalleuden vuoksi. Synteettiset aineet ovat korvanneet ne joitain kaikkein kalleimpia hajuvesiä lukuun ottamatta. Tunnettuja eläinperäisiä tuoksuaineita ovat myski, sivetti, hauste ja ambra.[10][11]

Synteettisiin tuoksuaineisiin kuuluvat niin puhtaasti keinotekoiset kuin luontoperäisistä tuoksuaineistakin eristetyt, kemiallisesti muutetut aineet. Tärkeimpiä synteettisiä tuoksuaineita ovat muun muassa erilaiset aldehydit, asetaatit ja alkoholit. Synteettisiä tuoksuaineita on osattu valmistaa 1830-luvulta lähtien.[12]

Hajuveden ainesosat ovat nimeltään tuoksunuotteja. Kahta tai useampaa tuoksunuottia yhdistelemällä saadaan uusia tuoksuja eli akordeja, 'sointuja'.[14]

Hajuveden haihtuessa iholta sen tuoksun eri osat tulevat esiin kolmessa vaiheessa. Ensimmäisenä aistitaan latvatuoksu, jonka muodostavat keveimmät ja nopeimmin haihtuvat ainesosat, kuten sitrus ja aldehydit. Latvatuoksun ainesosat voi aistia vain muutaman minuutin ajan[15]. Ensituoksun haihduttua aistitaan sydäntuoksu, joka kehittyy noin 10–15 minuuttia hajuveden suihkuttamisen jälkeen.[15]. Sydäntuoksu antaa hajuvedelle sen luonteen, jonka mukaan hajuvesi kuvaillaan. Sydäntuoksu on rikas ja täyteläinen, ja se muodostuu muun muassa kukista.[1] Viimeiseksi aistitaan juurituoksu. Se koostuu suurimmista molekyyleistä, jotka kestävät iholla tuntikausia. Jotkin molekyyleistä toimivat kiinnikkeinä ja auttavat pienempiä latva- tai sydäntuoksun molekyylejä kestämään pidempään. Juurituoksuissa on usein eläinperäisiä ainesosia, kuten myskiä, synteettistä sivettiä ja ambraa, sekä mausteita, sammalia ja puuta.[15] Lopulta tuoksu muodostaa käyttäjänsä iholla hänelle yksilöllisen ominaistuoksun.[1] Lopputuoksu kehittyy iholle useiden tuntien kuluttua hajuveden laittamisesta.[14]

Lineaarinen eli monoliittinen tuoksu on sellainen tuoksu, jonka lopputuoksu kehittyy iholla tavallista nopeammin. Näin sen latvatuoksu ja juurituoksu eivät eroa toisistaan merkittävästi. Lineaarisia tuoksuja on perinteisiä tuoksuja helpompi myydä, sillä asiakas saa heti kokonaiskuvan tuoksusta.[14]

Hajuvesien perinteisiä tuoksuperheitä ovat sitrustuoksut, kukkaistuoksut, saniaismaiset tuoksut (fougère), chypre-tuoksut, itämaiset tuoksut, puun tuoksut ja nahkaiset tuoksut.[16] Miesten tuoksuissa näistä suosittuja ovat etenkin saniaistuoksut, puun tuoksut ja nahkaiset tuoksut, vaikka hajuvesillä ei varsinaisesti olekaan ”sukupuolta”.[17]

Kukkaistuoksut ovat suosituin tuoksuperhe. Ne ovat naisellisia ja kukkaisia: niissä on yleensä jasmiinia ja ruusua, sekä usein myös pionia, gardeniaa, tuberosaa, kieloa, magnoliaa ja mimosaa.[18]

Sitrustuoksut ovat raikkaita ja ilmavia, ja niissä on vivahteita sitruunasta, bergamotista, appelsiinista, greipistä ja mandariinista. Suurin osa sitrustuoksuista on eau de Cologne -tuoksuja; parfyymeja niiden joukossa on tuskin lainkaan.[18]

Itämaisissa tuoksuissa käytetään perinteisiä itämaisia ainesosia kuten mausteita, myskiä, suitsukkeita ja pihkaa. Niiden rakenteessa käytetään heliotrooppeja, santelipuuta, kumariinia, nuolijuurta, vaniljaa ja kumihartsia. Itämaiset tuoksut ovat täyteläisiä ja runsaita, ja ne kestävät pitkään. Tunnettuja itämaisia tuoksuja ovat esimerkiksi Chanelin Coco, Guerlainin Shalimar ja Calvin Kleinin Obsession.[19]

Itämaiset kukkaistuoksut ovat kukkaistuoksujen ja itämaisten tuoksujen yhdistelmä. Ne ovat ilmavampia ja kevyempiä kuin itämaiset tuoksut, mutta silti sensuelleja.[19]

Metsäiset tuoksut käyttävät esimerkiksi santelipuuta, setripuuta, agarapuuta, guaiac-puuta, patsulia ja vetiveriä. Moni metsäinen tuoksu on erityisesti miesten suosima.[20]

Chypre-tuoksut ovat saaneet nimensä Kyproksesta. Ne ovat lämpimiä ja kuivia sekä kukkaisia, hedelmäisiä ja metsäisiä. Niiden juurituoksussa on puisia ja sammaleisia tuoksunuotteja kuten bergamottia, tammisammalta, patsulia ja labdanum-pihkaa.[21]

Saniaistuoksut sisältävät laventelia, pelargonia, vetiveriä, bergamottia, tammisammalta ja kumariinia. Ne ovat useimmiten miesten tuoksuja, vaikka ne kehitettiinkin alun perin naisille.[20]

Gurmandi-tuoksu on uusi tuoksuperhe. Sen tuoksut ovat esimerkiksi karamellia, suklaata, maitoa, hattaraa, kahvia, konjakkia, toffeeta, mantelia tai purukumia, ja yleensä ne ovat vaniljapohjaisia. Niissä käytetään myös mausteita ja pihkaa. Gurmandi-tuoksut ovat luonteeltaan lämpimiä.[21]

Nykyaikaisia tuoksuperheitä ovat lisäksi akvaattinen ja vihreä.[22]

Kaupallisten hajuvesien tarkat kaavat ovat salaisia. Hajuvesiin perehtyneet voivat kuitenkin tulla erittäin taitaviksi tunnistamaan hajuveden alkuperäisiä aineosia.[23] Käytännöllisin tapa kuvailla hajuvettä on määritellä se tuoksun sävyn tekijöiden mukaan tai mihin tuoksuperheeseen se kuuluu, ja millainen hajuveden kokonaisvaikutelma on lähtien ensimmäisestä tuoksukokemuksesta viimeiseen aistittavaan aavistukseen.[24]