Parc Monceau

Parc Monceau on puisto Pariisin 8. arrondissementissa, Boulevard de Courcellesin eteläpuolella. Se on niin sanottu englantilaistyylinen maisemapuutarha, jossa on useita muistomerkkejä ja huvirakennelmia. Puiston pinta-ala on 8,25 hehtaaria. Siellä on joitain mahtavia puita, muun muassa koko Pariisin suurin idänplataani.[1] Puisto on saanut nimensä lähellä aikanaan sijainneesta Monceaun kylästä.[2]

Parc Monceaun kartta.
Vesiallas pylväikköineen.
Claude-Nicolas Ledoux’n suunnittelema porttirakennus.
Parc Monceaun pyramidi.

Historia

Alkuperäinen 1700-luvun maisemapuisto

Parc Monceau sai alkunsa yksityisestä puistosta, jonka Chartresin herttua (sittemmin Orléansin herttua) perusti 1700-luvun lopulla. Hän osti maan vuonna 1768 ja käynnisti puiston rakentamisen vuonna 1778.[1] Herttua pyysi taiteilija Louis Carmontellea suunnittelemaan tuolloin Englannissa ja Saksassa vallalla olleen muodin mukaisen puiston, joka olisi täynnä silmäniloksi ja vierailijoiden hämmästyttämiseksi tarkoitettuja keinotekoisia rakennelmia. Puistoon rakennettiin muun muassa egyptiläistyylinen pienoispyramidi, antiikin tyylisiä veistoksia ja temppeleitä, tataariteltta, maalaistalo, hollantilaistyylinen tuulimylly, italialaistyylinen viinitila, minareetti, kiinalaistyylinen pagodi, keskiaikainen raunio ja korinttilaistyylisen pylväikön reunustama naumachia-allas.[3][4] Hertua määräsi myös palvelijansa liikkumaan puistossa eksoottisissa asuissa ja tuotatti sinne kameleita.[3] Skottilainen puutarhuri Thomas Blaikie palkattiin laajentamaan puistoa vuonna 1783.[1]

André-Jacques Garnerin suoritti maailman ensimmäisen laskuvarjohypyn Parc Monceaussa 22. lokakuuta 1797.[5]

Porttirakennus

Kun niin sanottu Mur des Fermiers généraux -kaupunginmuuri rakennettiin Pariisin ympärille muutamaa vuotta myöhemmin, se kulki pitkin puiston pohjoisrajaa, johon oli rakennettava tulliportti. Arkkitehti Claude-Nicolas Ledoux suunnitteli tullirakennukseksi puiston ilmeeseen sopineen uusklassisen rotundan, joka kuudentoista pylväänsä kanssa muistuttaa doorilaista temppeliä.[3][1] Chartesin herttua käytti paviljongin yläkertaa asuntonaan. Rakennus toimii nykyään Parc Monceaun pääsisäänkäynnin porttina. Arkkitehti Gabriel Davioudin suunnittelema kupoli lisättiin 1800-luvulla.[3]

Nykyisen puiston synty

Parc Monceau siirtyi Ranskan vallankumouksen myötä vuonna 1793 julkiseksi omaisuudeksi.[1] Vallankumousvuosien jälkeen se palautettiin Orléansin suvulle, mutta vuonna 1852 Ranska valtio hankki sen omistukseensa. Tämän jälkeen noin puolet alkuperäisestä puistosta lohkottiin tontteina rakennusmaaksi, jolle liikemies Pereire rakennutti hienoja asuintaloja. Vuonna 1860 Pariisin kaupunki osti jäljelle jääneen puiston.[3][4] Pariisin prefekti Georges-Eugène Haussmann ja insinööri Jean-Charles Alphand suunnittelivat puiston nykyisen ilmeen, ja se avattiin yleisölle elokuussa 1861.[1] Haussmann suunnitteli puiston halki pohjois–etelä- sekä itä–länsi-suunnassa kulkevat leveät pääpuistokäytävät, jotka risteävät puiston keskellä. Alkuperäisistä huvirakennelmista jäivät jäljelle vain pyramidi ja vesiallas. Puistoon kuitenkin rakennettiin niiden seuraksi uusia, joukossa vuonna 1871 tulipalossa tuhoutuneesta Pariisin kaupungintalosta säilynyt renessanssityylinen arkadi.[3] Arkkitehti Davioud suunnitteli puiston neljän sisäänkäynnin koristeelliset portit. Vuosina 1897–1906 puistoon pystytettiin Frédéric Chopinin, Charles Gounod’n, Ambroise Thomasin, Guy de Maupassantin ja Édouard Pailleronin patsaat.[1][4]

Lähteet

  1. Le parc Monceau (ranskaksi) Paris1900. Viitattu 15.4.2016.
  2. Martina Padberg: Taide & Arkkitehtuuri: Pariisi (suom. Tapani Kilpeläinen), s. 358–359. Tandem Verlag (h. f. ullmann) 2007. Alkuteos Kunst & Architektur Paris.
  3. Parc Monceau, Paris (englanniksi) French moments 21.9.2014. Viitattu 15.4.2016.
  4. Parc Monceau (ranskaksi) Viitattu 15.4.2016.
  5. Kaupunkikirjat: Pariisi (suom. Ilkka Rekiaro), s. 232. Kuudes, uudistettu painos. WSOY, Helsinki 2009. Alkuteos Travel Guides Paris, julkaistu ensimmäisen kerran Isossa-Britanniassa 1993, Dorling Kindersley Ltd, Lontoo.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.