Sienieläimet

Sienieläimen perusrakenne on säkkimäinen (ns. askoni-tyyppi), jossa varsinaisia kudoksia ja elimiä ei ole. Tyvi tai jalka on yleensä kiinni kasvualustassa, ja vastakkaisessa päässä on suuaukko. Keskelle jäävän ontelon sisäpinnalla on kaulussiimasoluja eli koanosyyttejä, joiden siimojen liike aiheuttaa seinissä olevista aukoista, pooreista, sisään ja suuaukosta ulos suuntautuvan vesivirran. Näiden avulla sienieläin saa vedestä ravintohiukkasia.

Sienieläimet elävät ns. runkokunnissa, jolloin yksilöt eivät ole itsenäisiä. Perustyyppiä mutkikkaampia ovat sykoni, jossa kaulussiimasolut ovat syvennyksissä, ja leukoni, jossa ne ovat kanavien yhdistämissä siimakammioissa. Sienieläimet lisääntyvät tavallisesti jakautumalla tai silmikoimalla, mutta myös talvisilmujen (gemmula) avulla sekä suvullisesti.

Sienieläimet on perinteisesti jaettu tukirangan perusteella kolmeen luokkaan. Nykyään ryhmää Homoscleromorpha pidetään neljäntenä luokkana.[1]

• Sarveispiisienet (Demospongiae)
• Lasisienet (Hexactinellida)
• Kalkkisienet (Calcarea)
• Homoscleromorpha

Sarveispiisieniä ovat mm. pesusieni ja Suomessa elävät neljä lajia, mm. murtovesisieni (Ephydatia fluviatilis) ja järvisieni (Spongilla lacustris). Se viihtyy seisovassa vedessä ja muodostaa pohjakiviin tai laitureihin kymmenien senttimetrien pituisia haarovia, mikroskooppisen pienten levien vuoksi vihertäviä runkokuntia.

Riutta-akvaarioissa voi pitää sarveispiisieniä ja kalkkisieniä, niitä tulee sinne joskus elävän kiven mukana. Monet kalalajit syövät niitä mielellään.

• Advanced Aquarist (Arkistoitu – Internet Archive)