Paracryphiaceae

Suvun 25 ainavihantaa pensas- ja puulajia kasvaa Filippiineillä ja Uudesta-Guineasta Uuteen-Seelantiin ja Uuteen-Kaledoniaan ulottuvalla alueella. Kasveihin kerääntyy alumiinia ja niissä on eräitä iridoideja ja ellaghappoa. Kasvit ovat kilpimäisten suomujen peittämiä. Silmut ovat suomuttomat, ja lehdet ovat tavallisesti sahalaitaiset, korvakkeettomat. Kukinto sijaitsee lehtihangassa (tai terminaalisesti?) ja on haaraton. Kukat voivat olla myös viisilukuisia. Verhiö ei suojaa kukkanuppua ja on erilehtinen, kuten on teriökin. Heteenponnet kiinnittyvät palhoihin tyvestään. Yhislehtinen, 3–5 emilehden muodostama sikiäin on kehänalainen, ja siinä on laitaistukat, joissa on kussakin kolme tai useampia siemenaiheita. Sikiäimen päällä on mesiäinen, ja vartalo on pitkähkö ja tukeva; luotit ovat isoja. Kota on verhiöllinen ja avatuu liiteluomaisesti.[1]

Suvun ainoa laji Paracryphia alticola kasvaa Uudessa-Kaledoniassa. Sen soluissa on oksalaattikiteitä, ja karvat ovat yksisoluisia. Silmu on suomuinen. Lehdet ovat tavallisesti hammaslaitaiset. Kasvi on sekasopuinen niin, että samassa yksilössä voi olla sekä kaksineuvoisia että hedekukkia (andromonoeekkisyys). Kukinto on terminaalinen ja haarainen, ja kukat ovat perättömiä. Kehälehdet ovat karisevia. Heteitä on 8–11, ja sikiäin koostuu 8–15 yhteen kasvaneesta emilehdestä, joiden keskeltä erilliset vartalot nousevat. Kukassa ei ole mesiäistä. Kussakin emilehdessä on neljä siemenaihetta, joiden nukelluksessa on laitasolukko (krassinukellaattinen eli paksusydäminen siemenaihe). Kota avautuu tyvestä alkaen ja siinä on pysyvä keskipylväs. Siemenet ovat siivellisiä, ja alkeisjuuri on suhteellisen pitkä.[1]

Lajin puusolukon anatomiaa on pidetty eräänä primitiivisimmistä koppisiemenisten joukossa[1].

Suku käsittää kymmenen Uudessa-Guineassa, Australian Queenslandissa ja Uudessa-Kaledoniassa kasvavaa, yleensä pientä ja ainavihantaa, puulajia. Soluissa on tavallisesti oksalaattikiteitä, minkä voi nähdä lehtilavan alapinnalla kohoumina. Lehdet ovat tavallisesti kierteisasentoisia, harvoin vastakkaisia, ja lapa on tavallisesti hammaslaitainen. Vähäpätöiset korvakkeet kiinnittyvät varteen. Varsipäätteinen kukkaterttu on haaraton ja pienikukkainen. Kehälehdet ovat tavallisesti ristikkäisiä. Heteet ovat kohdakkain kehälehtien kanssa tai niitä on jopa 12. Palhot tai lokerositeet ovat massiivisia. Kahdesta yhtyneestä emilehdestä muodostuneessa sikiäimessä on kärki-istukka, johon kiinnittyy kaksi tai joskus neljä siemenaihetta. Luotti on kookas ja pallomainen, vartaloton. Hedelmä on muista heimon suvuista poiketen marja, jossa on kaksi siementä; siemenen endospermi voi olla kirjava.[1]