Pappos Aleksandrialainen

Pappos Aleksandrialainen (m.kreik. Πάππος ὁ Ἀλεξανδρεύς) oli myöhäisantiikin ajan matemaatikko ja tiedemies.[1] Pappos laati n. 320 matemaattisen tutkielman Synagoge, joka on antiikin viimeinen todella merkittävä matemaattinen teos.[1] Teoksessaan Pappos osoittaa (mutta ei todista) kolmannen asteen yhtälöiden olevan ratkeamattomia viivottimen ja harpin avulla – ja siis antiikin klassisten ongelmien (kuution kahdentamisen, kulman jakamisen kolmeen osaan ja ympyrän neliöimisen) olevan mahdottomia ratkaista.[1] Hän ennakoi omalla tavallaan varhain René Descartesin analyyttistä geometriaa.

Mathematicae collectiones, 1660

Pappos kirjoitti myös matematiikan historiasta sekä maantieteellisen kuvauksen tunnetusta maailmasta.

Lähteet
  1. Boyer, Carl B. & Merzbach, Uta C.: Tieteiden kuningatar – Matematiikan historia, osa I, s. 268–277. "Pappos Aleksandrialainen", "Kokoelma", "Pappoksen teoreemat", "Pappoksen probleema", "Analyysin aarteisto", "Pappos-Guldin-teoreema". Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Art House, 1994. ISBN 951-884-150-0.

    Kirjallisuutta
    • Pappos Aleksandrialainen: Analyomenos – analyysin aarreaitta. (Suomennos Antti Kajas) Minervan pöllö, 2000, nro 3, s. 4.
    • Thompson, Jan & Martinsson, Thomas: Matematiikan käsikirja, s. 303. Suomentanut Virpi Kauko. Helsinki: Tammi, 1994. ISBN 951-31-0471-0.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.