Papillon (koirarotu)

Satoja vuosia sitten Länsi-Euroopassa oli pieniä luultavasti metsästysspanieleista kehittyneitä kääpiöspanieleita. Papillonilla saattaa olla yhteyksiä Aasian ja Amerikan pieniin rotuihin, mutta luotettavaa tietoa ei ole vielä pystytty selvittämään. Alun perin rotu on todennäköisesti tullut Italiasta 1100–1200-lukujen aikaan, mutta kehittynyt myöhemmin (1800-luku) Belgiassa ja Ranskassa.

Tämä rotu ihastutti hallitsijoita ja taiteilijat ovat ikuistaneet niitä maalauksiin.

1990-luvun alkupuolella papillon ja phalène yleistyivät nopeasti.

Papilloneja on useita eri värejä.

Papillon on siro kääpiörotu, joka on ilmeeltään valpas ja älykäs. Liikkeet ovat vapaat ja tyylikkäät. Sillä on pitkäkarvaiset, pystyt perhosmaiset korvat, joista juontuu rodun nimi, joka tarkoittaa ranskaksi päiväperhosta.

Pitkä karvapeite korvissa, raajojen takaosassa, varpaiden välissä ja hännässä. Turkki on pohjaväriltään valkoinen. Laikuissa kaikki värit ovat sallittuja, mutta yleisimpiä ovat tummanruskea ja punertava. Päässä valkoinen väri ei saisi olla vallitseva, mutta otsapiirto on toivottava. Koira on rakenteeltaan hyvin siro, siksi kovia töytäisyjä varottava.

Papillon on hyvin rakastavainen omistajaansa kohtaan, Jonka takia se on iloinen,leikkisä ja seuran kipeä. Se rakastaa leikkimistä ja juoksua. Papillonin tulee olla luonteeltaan tasapainoinen, itsevarma ja eloisa. Papillonit ovat lisäksi temperamenttisia ja ne voivat olla hyvin herkkiä tai hieman herkkiä ja kovapäisiä yhtä aikaa. Niissä ei saa esiintyä arkuutta eikä vihaisuutta. Tavoitteena on yhteiskuntakelpoisen seurakoiran luonne. Papillonia pidetään kääpiökoirista älykkäimpänä sijoittuen peräti sijalle 8 kaikkien koirarotujen joukossa. Spanielitaustansa vuoksi papillonilla on selvä metsästysvietti, mikä ilmenee toisinaan esim. hyönteisten, pikkulintujen ja hiirien jahtaamisena.

Papillon on kokonaisuudessaan hyvin terve rotu sekä Suomessa että ulkomailla. Rodun edustajat sairastuvat suhteellisen harvoin ja pysyvät pirteinä vanhoiksi asti.

Papilloneilla esiintyy vain joitakin periytyviä sairauksia:

• Luxatio patellae eli polvilumpioden sijoiltaan meno on kääpiökoirille melko yleinen vika, joka voi olla synnynnäinen tai tapaturmainen.
• PRA eli verkkokalvon etenevä surkastuma, joka on sokeuteen johtava sairaus.
• Muutamia yksittäisiä harmaakaihitapauksia.

Nykyään papillon soveltuu sekä seura- että harrastuskoiraksi. Menestystä on tullut muun muassa agilityn saralla.

Iloisen luonteensa ansiosta rotu nousi Suomessa 1990-luvun alussa 20 yleisimmän joukkoon, mutta sittemmin penturekisteröinnit ovat pudonneet puoleen. Pentuja syntyy nykyään enää vain 300 ja koko kanta on n. 3000.

Vuonna 2018 papillon oli Ranskassa phalènen kanssa yhteen laskettuna 13. suosituin paikallinen rotu[3] - listauksessa se on 14. suosituin, mutta tämä johtuu ainoastaan siitä, että virallinen listaus laskee myös madagaskarilaisen coton de tuléarin ranskalaiseksi roduksi.

• Suomen Papillon- ja Phalèneyhdistys r.y.
• Perhoskoirat.fi
• Tapio Eerola: Suomen koirarodut, Tammi 2010
• Koirien älykkyyslista

• Kennelliiton rotumääritelmä (pdf)