Paolo Ruffini
Paolo Ruffini (22. syyskuuta 1765 Valentano, Kirkkovaltio – 10. toukokuuta 1822 Modena, Modenan herttuakunta) oli italialainen matemaatikko ja lääkäri, jonka tutkimukset pohjustivat algebran ryhmäteorian kehitystä.[1][2]
Paolo Ruffini | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 22. syyskuuta 1765 Valentano, Kirkkovaltio |
Kuollut | 10. toukokuuta 1822 (56 vuotta) Modena, Modenan herttuakunta |
Koulutus ja ura | |
Tutkimusalue | Algebra |
|
|
Elämä ja ura
Ruffinista tuli lääketieteen tohtori vuonna 1788 ja samana vuonna matematiikan professori Modenassa. Hän menetti asemansa vuonna 1798 Modenan miehittäneiden ranskalaisten vastustamisen vuoksi, mutta sai sen takaisin vuonna 1799. Vuonna 1806 hänestä tuli Modenan sotilaskoulun matematiikan professori. Napoleonin kukistumisen jälkeen hänestä tuli peräkkäin käytännön lääketieteen, teoreettisen lääketieteen ja sovelletun matematiikan professori Modenan yliopistossa.[2][1]
Lääketieteellisenä kirjoittajana ja lääkärinä Ruffini ei ollut kovin merkittävä ja uskomuslääkintään taipuvainen. Matemaatikkona Ruffini esitti ensimmäisenä permutaatioryhmän käsitteen algebrallisten yhtälöiden ratkaisemisen yhteydessä. Ruffini esitti ensimmäisen todistuksen viidennen asteen ja sitä korkeampien asteiden yhtälöiden ratkeamattomuudelle. Tämä todistus oli kuitenkin epätäydellinen, ja tarkan todistuksen antoi ensimmäisenä Niels Henrik Abel. Todistus tunnetaan Abelin–Ruffinin lauseena. Ruffini tutki myös todennäköisyyslaskentaa ja ympyrän neliöimistä.[2][1]
Ruffinin kirjoituksiin kuuluvat Teoria generale delle equazioni (I, II, 1798), Algebra (1807–1808) ja Riflessioni intorno alla soluzione dell' equazioni algebriche generali (1813) sekä filosofinen teos Della immaterialità dell' anima (1806).[2]
Lähteet
- Paolo Ruffini School of Mathematics and Statistics University of St Andrews, Scotland. 1998. Viitattu 21.06.2022.
- Paolo Ruffini Nordisk familjebok. 1916. Viitattu 21.06.2022.
Aiheesta muualla
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paolo Ruffini Wikimedia Commonsissa