Panu (henkiolento)

Panu merkitsee tulta ja on kalevalaisessa runoudessa tulen henki, auringon poika. Panuun on voitu vedota loitsuissa, kun ollaan tekemisissä tulen kanssa.

Panua käytetään myös tulen synonyyminä, ja Panua on pidetty tulen jumalana. Murteissa tuntematon sana on alkujaan balttilainen laina ja samaa alkuperää kuin muinaispreussin panno "tuli"[1].

Lähteet
  1. Suomen sanojen alkuperä: Etymologinen sanakirja L-P, s. 310. SKS, 1995. ISBN 978-951-717-711-5.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.