Pantti

Pantti (< keskialasaksa pantlähde?) on velallisen ja velkojan tekemän sopimuksen perusteella velkojan haltuun saamisen vakuudeksi annettu velallisen omistama irtain esine, kiinteistö tai varallisuusarvoinen etuus.[1] Esineen pantiksi luovuttaminen on vain omistajan oikeus. Pantti on oikeusobjekti, jonka pantin haltija voi muuttaa rahaksi eli realisoida, ellei velallinen suorita saamista sovitulla tavalla. Pantin omistaja ja velkoja voivat sopia muunkinlaisesta menettelystä rahaksi muuttamisessa; tavallisesti silloin on kyseessä vapaaehtoinen myynti. Pantin haltijalla ei sen sijaan ole oikeutta ottaa panttiesinettä omakseen, mikäli velkoja ei suorita saamistaan osittain tai kokonaan.[2]

Velkoja saa realisoinnin jälkeen pantin arvosta vain saamisensa määrän, mahdollinen ylittävä osa jää pantin omistajalle[3]. Hypoteekkipantin realisoinnin suorittaa viranomainen julkisessa huutokaupassa ulosmitatuksi julistamisen jälkeen. Sopimus, jolla velkoja saisi tiliä tekemättä pitää pantin itsellään, jos velkaa ei määräajassa makseta, on mitätön.

Pantista säädetään yleisesti kauppakaaren 10. luvussa sekä kiinteistöjen panttauksen osalta maakaaren IV osassa.

Panttioikeus

Panttioikeus on toisaalta velkojan oikeus saada suoritus velallisen omistaman pantin arvosta ja toisaalta oikeudenala, jonka piiriin kuuluvat panttia koskevat oikeussäännökset. Panttioikeus liittyy saamisoikeuteen, mutta se eroaa tästä siinä, ettei pantin haltijalla ole oikeutta saada suoritusta muusta omaisuudesta kuin pantista. Panttioikeuden kohde pitää yksilöidä niin, että se voidaan erottaa muista kohteista (varallisuusobjekteista). Panttioikeuden nojalla pantin haltijalla on etuoikeus muihin mahdollisiin velkojiin nähden saada suoritus pantin arvosta. Jos sama pantti on vakuutena useasta velasta, on aikaisemmalla panttauksella etuoikeus myöhempään nähden.

Lakisääteinen eli legaalinen panttioikeus syntyy lain säännöksen nojalla ilman pantin luovutusta. Muuten panttioikeus irtaimeen omaisuuteen edellyttää velallisen ja velkojan välistä panttaussopimusta ja esineen luovutusta pantiksi velkojan haltuun.

Erilaiset pantit

Pantti on joko käteis- eli hallintapantti, jolloin irtain esine luovutetaan velkojan hallintaan, tai kiinnitys- eli hypoteekkipantti eli hallinnaton pantti, jolloin pantti jää panttisopimuksesta huolimatta velallisen hallintaan, mutta panttioikeudesta tehdään julkinen erityisellä kiinnitys- eli kirjaamismenettelyllä.[3]

Immateriaalioikeuksien, esimerkiksi patentin tai mallioikeuden, panttauksen julkivarmistus tapahtuu siten, että patentti- ja rekisterihallitus kirjaa panttauksen rekisteriin ilman mitään velkakirjan esittämistä tai kiinnittämistä. Samankaltainen on arvo-osuuksien panttaus, jossa julkivarmistuksena on tiedon merkitseminen arvo-osuustilille.

Auto, laiva tai ilma-alus voidaan kiinnittää velan vakuudeksi, mutta niitä ei ole luvallista asettaa käteispantiksi. Yritysten tuotantovälineisiin, raaka- ja tarveaineisiin sekä valmiisiin tuotteisiin voidaan vahvistaa yrityskiinnitys. Juokseva velkakirja pantataan antamalla se pantinsaajalle. Tavallisen velkakirjan panttaus edellyttää sen siirtämistä ja velalliselle siirrosta tehtävää niin sanottua siirtoilmoitusta. Kolmannen henkilön hallussa oleva irtain omaisuus voidaan pantata tekemällä tälle ilmoitus panttauksesta.

Denuntiaatiopanttia käytetään silloin, kun panttikohde ei sovellu hallinnansiirron kohteeksi eikä laki salli kohteen kiinnittämistä. Tällaisia panttiobjekteja ovat sellaiset saamisoikeudet, joista ei ole juoksevaa velkakirjaa. Tällöin panttioikeus luodaan denuntiaatiolla eli siirtoilmoituksella. Tällä menettelyllä voidaan pantata esimerkiksi tavallinen pankkitili.

Jälkipantti on kyseessä silloin, kun perustetaan toissijainen eli jälkipanttioikeus käteispanttiin, joka on ensisijaisen pantinhaltijan hallussa. Tällöinkin ensipantinhaltijalle toimitetaan denuntaatioilmoitus. Ensipantinhaltijan panttioikeus on kuitenkin ensisijainen toiseen velkojaan nähden. Kolmassijainenkin tai sitäkin seuraava panttioikeus on mahdollista perustaa, jos pantti on niin arvokas, että se kattaa useiden velkojien saamiset. Jälkipantti on mahdollinen myös kiinnitykseen perustuvassa panttioikeudessa.

Vierasvelkapanttaus on sitoumus, jossa pantinantaja antaa omaisuuttaan pantiksi velkojalle vakuudeksi toisen henkilön velvoitteen suorittamisesta.

Panttaus

Panttaus eli pantiksi luovuttaminen on oikeustoimi, jolla irtain esine tai varallisuuteen liittyvä oikeus annetaan velkojan haltuun saamisen pantiksi.

Lähteet
  • Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966
  • Encyclopædia iuridica Fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa I palstat 624–630

Viitteet
  1. Otavan iso tietosanakirja, osa 6, palsta 939. Otava 1965
  2. e contrario kauppakaaren 10 luvun 2 §
  3. WSOY Iso tietosanakirja, osa 7, s. 147. WSOY 1996 ISBN 951-0-20169-X

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.