Kenraali

Kenraali (lyhenne kenr.[1]) on korkea sotilasarvo, jota käytetään eri maiden maa- ja ilmavoimissa. Sanana kenraali voi viitata joko kaikkiin kenraalikuntaan kuuluviin sotilasarvoihin tai sitten vain niistä ylimpään eli niin sanottuun täyden kenraalin arvoon. Se taas on monissa maissa korkein sotilasarvoista, joskin useissa maissa on vielä korkeampi marsalkan arvo. Sana kenraali juontaa juurensa latinan kielen sanaan "generalis", suomeksi "yleinen". Nimitys on lyhentynyt ranskan capitaine général- ja colonel général -nimityksistä. [2] Kenraaliksi voidaan ylentää ammattiupseeri, joka on suorittanut yleisesikuntaupseerin tutkinnon ja palvellut upseerien vaativimmissa everstin tehtävissä sekä hankkinut laajan kokemuksen eri tehtävätasoilla ja urapoluilla ja useimmiten myös palvellut kansainvälissä tehtävissä.

Merivoimissa kenraalia vastaava sotilasarvo on amiraali. Täyttä kenraalia alempia, mutta kenraalikuntaan luettavia sotilasarvoja on Suomen maa- ja ilmavoimissa käytössä kolme, ylimmästä alimpaan kenraaliluutnantti, kenraalimajuri ja prikaatikenraali. Kenraaliluutnantti on kenraalimajuria ylempi, vaikka majuri on luutnanttia ylempi. Tämä on seurausta siitä, että luutnantti on tarkoittanut aikanaan samaa kuin adjutantti. Näin ollen kenraaliluutnantti on siis kenraalin "adjutantti". Joissain maissa on lisäksi ollut käytössä muitakin kenraalinarvoja, kuten edellä mainittuja korkeampi kenraalieversti.

Suomessa
Maavoimien kenraalin kauluslaatta
Maavoimien kenraalin hihalaatta
Ilmavoimien kenraalin kauluslaatta
Ilmavoimien kenraalin hihalaatta

Suomessa puolustusvoimien komentaja ylennetään kenraalin tai, mikäli hän on merivoimista, amiraalin sotilasarvoon. Täyden kenraalin arvo eroaakin muista sotilasarvoista siten, että puolustusvoimissa voi olla aktiivipalveluksessa vain yksi täysi kenraali kerrallaan. Reservissä voi olla muitakin täyskenraaliarvoisia. He ovat ylenneet tähän arvoonsa joko jo aktiivipalvelusaikanaan eli ovat entisiä puolustusvoimien komentajia tai heidät on ylennetty palvelusajan jälkeen täyskenraaleiksi ansioittensa vuoksi.

Täyden kenraalin sotilasarvoon voidaan liittää aselajia osoittava määrite, joka aikaisemmin liittyi kiinteästi nimitykseen, mutta nykyisin sitä on jaettu vain kunnianosoituksena. Esimerkkejä näistä ovat jalkaväenkenraali, ratsuväenkenraali, jääkärikenraali ja tykistönkenraali. Jalkaväenkenraaleita on ollut 17 (muun muassa Erik Heinrichs, Adolf Ehrnrooth, Armas-Eino Martola), jääkärikenraaleita muutama (muun muassa Väinö Valve), ratsuväenkenraaleita kaksi (C. G. E. Mannerheim, Ernst Linder) ja tykistönkenraaleita yksi (Vilho Nenonen). Muita aselajikenraaleita ei itsenäisellä Suomella ole toistaiseksi ollut.

Suomen puolustusvoimissa kaikkia kenraalikuntaan kuuluvia puhutellaan aina nimityksellä ”kenraali”.

Pehr Evind Svinhufvudin tasavallan presidenttinä ja Suomen puolustusvoimien ylipäällikkönä Mannerheimille 1933 myöntämä sotamarsalkan arvonimi ilmaisi, että ratsuväenkenraalina Mannerheim on virkaiältään täyskenraaliakin ylempi. Tämä liittyi siihen, että Neuvostoliiton kehityksen muuttuessa Suomessa luotiin tavanomaisen organisaation oheen puolustusneuvosto, joka tarjosi mahdollisuuden Mannerheimille puolustusministerin ja puolustusvoimain komentajalle rinnakkaisesti osallistua maanpuolustuksen suunnitteluun eläkkeelle jo siirtyneenä kenraalina.

Marsalkka Mannerheimin arvomerkkinä univormussa olivat täyskenraalin kauluslaatat, joissa oli leijonien edessä lisäksi marsalkansauvoja esittävät tunnukset. Mannerheim sai 75-vuotissyntymäpäivänään 4. kesäkuuta 1942 vielä sotamarsalkkaa korkeammaksi mielletyn Suomen marsalkan arvonimen.

Talvisodan aikaisia puna-armeijan arvoja

Talvisodassa puna-armeijan kenraaleja vastaavan ylimmän päällystön tehtävään liittyvät palvelusarvot olivat:

Vuoden 1940 toukokuussa puna-armeijan päällystön tehtävään liittyvät palvelusarvot korvattiin henkilökohtaisilla sotilasarvoilla:

Katso myös

Lähteet
  1. Lyhenneluettelo 07.01.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 29.3.2013.
  2. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 399. WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-x.

    Aiheesta muualla

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.