Panpsykismi

Panpsykismi (kreik. pan 'kaikki' + psykhē 'sielu') on mielenfilosofinen näkemys, jonka mukaan tietoisuus tai mieli on todellisuuden perustava ominaispiirre, joka on yhtä alkuperäistä tai alkuperäisempää kuin aine ja on olemassa kaikkialla universumissa.[1]

Filosofisena teoriana panpsykismin juuret ulottuvat aina antiikin Kreikkaan ja muinaiseen Intiaan. Esimerkiksi Thaleksen, Platonin, Spinozan, Leibnizin ja William Jamesin on katsottu kannattaneen panpsykismiä. Myös Vedanta-filosofiassa ja Mahayana-Buddalaisuuden piirissä on katsottu esiintyneen panpsykismiä. 1800-luvulla panpsykismi oli yksi suosituimmista mielenfilosofisista teorioista, mutta sen suosio väheni 1900-luvulla loogisen positivismin nousun myötä.[1] Sittemmin sen suosio on jälleen lisääntynyt, koska monet katsovat sen edustavan parasta tapaa ratkaista tietoisuuden kova ongelma.

Etymologia

Termi "panpsykismi" juontaa juurensa kreikan sanoista "pan" (πᾶν : "kaikki", "kokonaisuus") ja "psykhe" (ψυχή: "sielu", "mieli").[2] Sana "psykhe" tulee kreikan sanasta "ψύχω" (psukhō, "puhallan"), joka voi tarkoittaa elämää, sielua, mieltä, henkeä, sydäntä tai "elämänhenkeä".

Anekdootteja

Panpsykismi ei ole uusi aatesuunta, vaan esimerkiksi jo Gottfried Leibniz ja Baruch Spinoza kannattivat sitä 1600-luvulla.

Paneksperientalismi on panpsykismin heikompi muunnelma. Sen mukaan kaikilla olioilla on elämyksellinen tietoisuus, mutta ei kognitiota eikä näin välttämättä mieltä. Paneksperientalismia on kannattanut muun muassa Alfred North Whitehead.

Panprotoeksperientialismi on paneksperientalismiakin heikompi muunnelma, jonka mukaan kaikilla olioilla on ei-fysikaalisia ominaisuuksia, jotka ovat elämyksellisen tietoisuuden esiasteita (tai elämyksellinen tietoisuus piilevässä, kehittymättömässä muodossa), mutta ei kognitiota tai tietoista tajuntaa.

Panpsykismin mukaan mieli on fyysistä. Esimerkiksi Daniel Dennett on perustellut mielen fyysisyyttä sillä, että jos henkisyys olisi luonteeltaan ei-fyysinen, sillä ei olisi fysikaalista energiaa eikä massaa eikä se täten voisi vaikuttaa maailmaan. Jos mieli voisi vaikuttaa fyysisen maailman ulkopuolelta, tämä johtaisi siihen, että energian säilymislaki ei pätisi.

Niels Bohr ajatteli, että kvantti-ilmiöt muistuttivat tietoisen kokemuksen kokonaisvaltaisia piirteitä. Matemaatikko Roger Penrose on esittänyt samankaltaisia ajatuksia kirjassa Shadows of mind.

Thomas Nagelin mukaan todellisuuden hiukkasilla on alkeellinen tietoisuuden taso, joka on olemassa riippumatta siitä, onko se elollisessa vai elottomassa aineksessa. Aivojen kaltaisessa organisaatiossa nämä reagoivat ja tuottavat monimutkaisempia henkisiä ominaisuuksia ja lopulta tietoisuuden. Tämä järjestäytyminen on Nagelin mukaan holistinen, emergentti ominaisuus, eikä sitä voida siksi ymmärtää reduktionistisesti.

David Bohm on perustellut tietoisuuden olemassaoloa kvanttitason ilmiöillä. Hänen mukaansa alkeishiukkaseen, esimerkiksi elektroniin, liittyy uudentyyppinen aalto, joka vaikuttaa sen toimintaan; kvanttiaalto leviää laajalle. Tällöin hiukkanen alkeellisella tasolla ”tietää”, mitä sen ympäristössä tapahtuu. Bohmin mukaan on periaatteessa mahdollista, että tämä tieto johtaa tietoisuuteen, sillä hermosolut koostuvat atomeista ja atomit koostuvat alkeishiukkasista. Bohmin näkemys poikkeaa siitä, mitä kvanttitapahtumista yleensä ajatellaan, koska hänen mukaansa kvanttiaalto ei ”töni” hiukkasta vaan informoi sitä. Bohmin mukaan tietoisuus on pelkistettävissä kiinteästi aineen perusominaisuudeksi.

John Searle on esittänyt, että siinä missä veden nestemäisyys on vesiatomien korkeampi (emergentti) taso, on mieli aivojen korkeamman tason piirre. Searlen mukaan tämä tarkoittaa sitä, että kokemusperäisen tieteen on mahdollista selittää tietoisuus seuraukseksi tietynlaisista aivojen tapahtumasarjoista.

Filosofi David Chalmers on esittänyt, että yksi todellisuuden perusaines on informaatio, joka vaikuttaa kahdella tavalla: fysikaalisesti ja elämyksellisesti. Fyysinen osa tuottaa aineelliset vasteet ja elämyksellinen kokemuksellisuuden.

Arvostelu

Panpsykismiä on arvosteltu siitä, että se ei ratkaise tietoisuuden ongelmaa: vaikka alkeishiukkasilla havaittaisiin informaatio-ominaisuuksia, niin panpsykismi ei kerro, miksi niillä on sellaisia. Tämä ainoastaan siirtäisi ongelman syvemmälle tasolle.

Lähteet
  • Peirce, Charles S.: Ihmisen läpikuultava olemus. (Alkuteos: Man's Glassy Essence.) Suomentanut Markus Lång. – Johdatus tieteen logiikkaan ja muita kirjoituksia, s. 319–340. Tampere: Vastapaino, 2001. ISBN 951-768-080-5. (suomeksi)
  • Skrbina, David: Panpsychism in the West. Cambridge (Mass.): The MIT Press, 2007. ISBN 9780262693516. (englanniksi)
  • Skrbina, David (toim.): Mind that Abides: Panpsychism in the New Millennium. Advances in consciousness research, 75. Amsterdam: Benjamins, 2009. ISBN 9789027252111. (englanniksi)

Viitteet
  1. Seager, William and Allen-Hermanson, Sean, "Panpsychism", The Stanford Encyclopedia of Philosophy (Fall 2015 Edition), Edward N. Zalta (ed.) .
  2. D. S. Clarke, Panpsychism: Past and Recent Selected Readings. State University of New York Press, 2004, s. 1.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.