Panipeneemi

Panipeneemi (C₁₅H₂₁SN₃O₄) on karbapeneemeihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Sitä käytetään lääketieteessä antibioottina. Yhdistettä käytetään haittavaikutuksien vähentämiseksi useimmiten yhdessä beetamipronin kanssa.


Panipeneemi
Systemaattinen (IUPAC) nimi
(5R,6S)-3-[(3S)-1-etanimidoyylipyrrolidin-3-yyli]sulfanyyli-6-[(1R)-1-hydroksietyyli]-7-okso-1-atsabisyklo[3.2.0]hept-2-eeni-2-karboksyylihappo
Tunnisteet
CAS-numero	87726-17-8
ATC-koodi	J01DH55
PubChem	72015
Kemialliset tiedot
Kaava	C₁₅H₂₁N₃O₄S
Moolimassa	339,418
SMILES	Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste	198–200 °C (hemihydraatti, hajoaa)[1]
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus	?
Proteiinisitoutuminen	6–7 %[2]
Metabolia	renaalinen
Puoliintumisaika	50–70 minuuttia[2][3]
Ekskreetio	renaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria	?
Reseptiluokitus
Antotapa	intravenoosi

Ominaisuudet ja käyttö

Huoneenlämpötilassa panipeneemi on väritöntä kiteistä ainetta.[1] Yhdisteen antibioottiset ominaisuudet perustuvat muiden karbapeneemien tavoin siihen, että se estää bakteerien soluseinän biosynteesiä. Lääkeaine on hyvin laajakirjoinen ja tehoaa sekä grampositiivisiin että gramnegatiivisiin bakteereihin. Panipeneemia käytetään yhdessä metaboliaa hidastavan ja munuaishaittavaikutuksia vähentävän beetamipronin kanssa. Panipeneemi on hyväksytty lähinnä Aasiassa ja sitä voidaan käyttää hengitystieinfektioiden ja virtsatulehdusten hoitoon sekä leikkausinfektioiden ehkäisyyn. Lääkeaine annostellaan ruiskeena suoneen.[2][3][4]

Haittavaikutukset

Panipeneemin ja beetamipronin yhdistelmä on usein hyvin siedetty. Tavanomaisimmat haittavaikutukset ovat huonovointisuus, ripuli, ihottuma ja maksan entsyymiarvojen nousu. Panipeneemi vähentää natriumvalproaatin pitoisuutta elimistössä ja siten heikentää sen tehoa epilepsian hoidossa.[2][3][4][5]

Lähteet

Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1204. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
Karen L. Goa & Stuart Noble: Panipenem/Betamipron. Drugs, 2003, 63. vsk, nro 9, s. 913–925. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.4.2020. (englanniksi)
M. Lindsay Grayson (päätoim.): Kucers' The Use of Antibiotics, s. 772–779. CRC Press, 2017. ISBN 9781498747967. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.4.2020). (englanniksi)
Roger G. Finch, David Greenwood, Richard J. Whitley, S. Ragnar Norrby: Antibiotic and Chemotherapy, s. 237. Elsevier, 2010. ISBN 978-0-7020-4765-7 (eBook). Kirja Googlen teoshaussa (Hardcover ISBN 9th ed.) (viitattu 20.4.2020). (englanniksi)
Saori Kojima, Masayuki Nadai, Kiyoyuki Kitaichi, Li Wang, Toshitaka Nabeshima & Takaaki Hasegawa: Possible Mechanism by Which the Carbapenem Antibiotic Panipenem Decreases the Concentration of Valproic Acid in Plasma in Rats. Antimicrobial Agents and Chemotherapy, 1998, 42. vsk, nro 12, s. 3136–3140. (englanniksi)

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[Merck-1] Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1204. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)

[drugs-2] Karen L. Goa & Stuart Noble: Panipenem/Betamipron. Drugs, 2003, 63. vsk, nro 9, s. 913–925. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.4.2020. (englanniksi)

[kucers-3] M. Lindsay Grayson (päätoim.): Kucers' The Use of Antibiotics, s. 772–779. CRC Press, 2017. ISBN 9781498747967. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.4.2020). (englanniksi)

[antibiotic-4] Roger G. Finch, David Greenwood, Richard J. Whitley, S. Ragnar Norrby: Antibiotic and Chemotherapy, s. 237. Elsevier, 2010. ISBN 978-0-7020-4765-7 (eBook). Kirja Googlen teoshaussa (Hardcover ISBN 9th ed.) (viitattu 20.4.2020). (englanniksi)

[5] Saori Kojima, Masayuki Nadai, Kiyoyuki Kitaichi, Li Wang, Toshitaka Nabeshima & Takaaki Hasegawa: Possible Mechanism by Which the Carbapenem Antibiotic Panipenem Decreases the Concentration of Valproic Acid in Plasma in Rats. Antimicrobial Agents and Chemotherapy, 1998, 42. vsk, nro 12, s. 3136–3140. (englanniksi)