Pan

Pan (m.kreik. Πάν) oli kreikkalaisessa mytologiassa arkadialainen metsän, laidunten, paimenten, karjan ja hedelmällisyyden jumala. Yleensä hänet on kuvattu pukinsarviseksi ja -sorkkaiseksi.[1]

Pan opettaa Dafnista soittamaan panhuilua.

Syntyperä

Panin on yleensä kerrottu olevan Hermeen ja nymfin (mahdollisesti Dryopen) jälkeläinen, mutta joissain yhteyksissä hänen vanhemmikseen mainitaan myös Zeus ja Hybris. Homeerisissa hymneissä vanhempien kerrotaan nimenneen lapsensa Paniksi, koska "hän ilahdutti heidän kaikkien sydäntä" (m.kreik. pantes 'kaikki').

Roomalaiset samastivat Panin myöhemmin Faunukseen.

Mytologia

Pan sai aikaan paniikiksi kutsuttua äkillistä kauhua. Myytin mukaan jo hänen ensimmäinen hoitajansa pelästyi ja pakeni lapsen luota nähtyään hänen karkeat partaiset kasvonsa.[1]

Tarinoiden mukaan Pan oli kuuluisa sukupuolisesta kyvykkyydestään, ja hänelle kuvattiinkin usein erektiossa oleva fallos. Hän käytti aikansa Dionysoksen seuralaisten mainadien kanssa rietastellen — kerrotaan, että hänellä oli hekumallinen suhde kaikkien kanssa. Pan yritti samaa myös useiden nymfien kanssa mutta huonommalla menestyksellä.

Pan tunnettiin erityisesti musiikista. Retkillään hän tapasi virran nymfi Syrinksin palaamassa metsältä. Syrinks pakeni ihailijaansa joen rannalle, jossa Pan vihdoin tavoitti hänet. Tämä kuitenkin muuttui ruo'oksi rantakaislikkoon, eikä Pan kyennyt löytämään häntä. Toivoessaan löytävänsä tämän Pan alkoi kerätä ruokoja mutta tuloksetta. Niinpä Pan sitoikin ruo'ot yhteen ruokopilliksi. Tätä soitinta alettiinkin kutsua syrinksiksi eli panhuiluksi.[1]

Myöhemmin Pan sai kilpailla soittotaidosta Apollonin, kreikkalaisen musiikin ja lyyran jumalan kanssa. Tuomariksi valittu vuorenjumala Tmolos valitsi Apollonin voittajaksi, mutta paikalla ollut Midas ilmaisi tyytymättömyytensä tuomioon. Rangaistukseksi huonosta musiikkimausta Apollon muutti Midaan korvat aasin korviksi.

Pan myöhempinä aikoina

On todennäköistä, että Pan vaikutti myöhemmin myös kristittyjen kirjallisuuteen ja taiteeseen. Saatanan pukinsorkat ja sarvet ja Incubuksen korostunut seksuaalisuus juontuvat kreikkalaisten Pan-jumalasta. Roomalainen Plutarkhos taas kertoi 100-luvulla jaa. keisari Tiberiuksen aikana sattuneesta väärinkäsityksestä: muuan laiva ohitti Paxoksen saaren ja sen rannalta huudettiin: “Kun tulette Epeirokseen, ilmoittakaa siellä, että suuri Pan on kuollut.” Tämä tulkittiin kristinuskon voitoksi, vaikka luultavasti kyse oli vain kulttijuhlasta, jossa keskeisenä teemana oli jumalien kuolema ja ylösnousemus[1].

Lähteet

  1. Hans Biedermann: Suuri symbolikirja, s. 261–262. Suom. Pertti Lempiäinen. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18537-X.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.